Sporttikoirahallin pohjana on tekonurmi. Isot esteet, kuten puomi ja keinu, olivat alumiinisia ja siten hyvin kevyitä normaaleihin puisiin näihden. Kajo ihmetteli aluksi kovasti minne oltiin tultu. Keskittymistä häirtsi myös se, että Kajo oli tullut vasta samaisen päivän aamuna Suvin luota hoidosta eli emme olleet tehneet mitään kahteen viikkoon ydessä.
Harjoittelimme ensin keinua vetäjän avustuksella. Joahdatin Kajon siis vaan keinun läpi niin, että sen liikettä hidastettiin käsin kannattelemalla. Targetti oli keinun toisessa päässä, jolle Kajo pyshtyi syömään nameja keinun laskeudutta, josta puolestaan vielä kutsuin sen pois erikseen. Vetäjä kyseli miten aiomme tehdä kontaktit, ja myönn'n että vastaukseni oli jotain todella ei-vakuuttavaa. Tarkemmin ajatellen en tiennyt itsekään miten tarkalleen haluan koiran suorittavan ne. Vetäjä suositteli pysäytyskontakteja, sillä ne olisivat ""varmimmat ja koiralle selkeimmät". Itse olen jostain syystä vastahakoinen opettamaan pysäytyskontakteja...
Ryhmässä on hyvin eritasoisia koirakoita ja teimme pitkän radan, josta teimme ensialkuun pari pientä osaa.
Ensin harjoittelimme ohjauskuviota nimeltä niisto. Siinä kädellä koukkaamalla esteen yli "noukitaan" koira suorittamaan este. Olipa hienosti selitetty... Mutta kummiskin. Koira lähetetään putkeen ja sen jälkeen rintamasuunnan avulla ohjataan koira suorituksen kannalta esteen oikealle puolelle, mistä se vedetään kädellä yli. Ohjauskäsi vaihtuu kuviossa (esteelle ohjaava käsi on eri kuin sen yli noukkiva). Ensimmäisellä yrittämällä koira palkattiin jo ennen esteen suorittamista, sitten välittömästi hypyn jälkeen ja lopulta muutama askel esteen jälkeen ja ihan lopuksi putki suoritettiin vielä uudelleen (3.).
Kajo ei mennyt putkeen ensi yrittämällä ensinkään. No lähetin neidin sinne uudestaan, vähän tarkemmin ja pitemmälle ohjaten ja palkkasin sen jälkeen (ja tietenkin tein vielä toiston). Sitten jatkoimme seuraavalle esteelle ja Kajo reippaana tyttönä tuli esteestä yli heti ensi yrittämällä. Kuvio oli siis meille loppujen lopuksi aika helppo ainakin tällä tavalla suoritettuna.
Sitten siirryimme toisen radanpätkän harjoitteluun:
Ensin teimme kahta ensimmäistä estettä, niin että koira elekielellä työnnetään kakkosesteen taakse, ohjaaja tekee valssin ja vetää koiran sitten esteen yli. Seuraavaksi kuvioon lisättiin putki. Nämä harjoitukset meni ihan ok, vähän meinasin juosta kakkosesteen eteen ja sitten taas törmätä takaperin juosten putkeen, mutta muuten... Noh, Kajo oli ihan taitava, meikäläinen se tosi pahassa ruosteessa oli.
Seuraavalla kierroksella teimme edellisen harjoituksen putkea ja kahta viimeistä estettä (4. ja 5.). Tällöin putken jälkeen tulee joko valssi tai persjättö (tein Kajon kanssa persjätöllä) ja viimeisellä esteellä valssi. Vähän sekoilin persjätön kanssa, niin että jätin koiran liian kauaksi aikaa pois näkökentästä, mutta sen tekeminen tuntui kuitenkin luonnollisemmalta kuin valssaus tässä yhteydessä. Kajo oli tänään vähän hidas, eli en tiedä mitä harjoituksesta olisi tullut jos neiti olisi tykittänyt siihen malliin kuin se välillä innostuu tekemään.
Lopuksi oli mahdollisuus suorittaa koko rata, johon kuului liuta lisäesteitä näiden harjoiteltujen lisäksi. Suosiolla jätin pitempien pätkien teon Kajon kanssa ja me harjoittelimme vaan puomia. Saimme vetäjältä muutaman lisäkysymyksen kontaktien suorittamisesta ja kehotuksen pysäytyskontaktien harjoitteluun. Sen jälkeen en ole juuri muuta kyennyt ajattelemaankaan kuin että miten ihmeessä aioin nuo kontaktit Kajolle tarkalleen ottaen opettaa...
