Agilityn alkeiskurssi 6/6 - Viimeinen kurssikerta

Viimeisellä kerralla tehtävänä oli suorittaa sarjassa kaksi peräkkäistä hyppyestettä plus kaareva putki. Useamman esteen peräkkäisen suorittamisen harjoitus siis.
   Koska Kajolla oli ollut vaikeuksia putken kanssa meidän ensimmäisissä kurssin ulkopuolisissa harjoituksissa muutamaa päivää aiemmin harjoittelimme ensin pelkkää suoraa putkea. Lähettämällä Kajo ei mennyt alkuun taaskaan, vaan sitä piti mennä kutsumaan. Muutaman toiston jälkeen kokeiltiin lähettämistä, mikä onneksi sujuikin sitten. Laittoimme putken loivalle mutkalle, mutta sinne Kajo ei taaskaan suostunut menemään aluksi muuten kuin kutsumalla. Useiden toistojen ja ruhtinaallisten leikki ja namipalapalkkausten jälkeen Kajo kuitenkin meni myös mutkalla olevan putken läpi lähettämällä.

   Välillä kun odotimme taas omaa vuoroamme teimme muutaman kerran puomin. Puomin kanssa Kajolle on jostain syystä vaikeinta sille kiipeäminen; yrittää kiertää ja välttyä nousemasta puomille. Huolellisella vedättämisellä se kuitenkin nousee sille ja suorittaakin sen jo hyvin reippaassa tahdissa. Alastulon hidastusten kanssa saa siis olla tarkkana.
   Kokeilimme myös rengasta muutamaan kertaan, ja sen Kajo suoritti edelleen reippasti oikein heti ensi yrittämällä. Herjoittelimme myös hieman keppejä. Minä kuivahrjoittelin itse ensin ja sitten otin Kajon mukaan. Kajo seuraa kättä suhteellisen hyvin, mutta siitä näkee, ettei se ole vielä oivaltanut keppien suoritustapaa. Jostain syystä minulta meinaa joka kerta viimeinen keppi unohtua ts. olen viemässä koiraa jo pois kepeiltä kun törmään itse selkä edellä siihen viimeiseen. Kummallista; pitänee harjoitella itsekseen vielä lisää.

   Palasimme taas omalla vuorolla suorittamaan uudestaan kurssikerran varsinaista tehtävää. Tein alkuun vielä muutaman kerran putken, mihin Kajo menikin jo hienosti. Sitten yritimme hypätä yhden pystyesteen ennen putkea. Koira jätettiin odottamaan esteen eteen ja ohjaajan piti siirtyä esteen vierelle ja lähteä siitä ohjaamaan koiraa esteen yli ja edelleen putken läpi. Kajo jäi hienosti odottamaan ja käskystä hyppäsi hienosti esteen. Putkelle päin juoksi, muttei jostain syystä tahtonut mennä sinne sisälle. Yritin ohjata Kajoa vähän taaksepäin ja uudestaan putkeen, mutta ilman tulosta. Kokeilimme uudestaan koko höskää. Kajo odottaa, hyppää hienosti esteen, muttei mene putkeen. Kokeilimme sitten taas pelkkää putkea niin, että lähestyimme putkea esteen viereltä, eli hieman kauempaa kuin normaalisti. Ei onnistu. Suvi laittoi meidät pienelle tauolle, jonka aikana annoin Kajon vain istua ja odottaa ja kerätä innostusta.
   Emme enää yrittäneet yhdstää estettä putkeen taikka tehdä muitakaan vaikeutukisa putken suorittamiseen. Kajolla oli jokin ongelma, ettei se halua mennä enää putkeen suoritettuuaan jonkin muun esteen ennen sitä; toisinpäinhän se oli jo onnistunut viikko sitten. Teimme siis oikein kunnon putki-innostus -harjoituksen; toistimme putken varmaan kymmeneen kertaan putkeen, niin, että koira roikkui koko muun ajan lelussa. Koira putkesta läpi, leikitys, takaisin putken toiseen päähän koiran roikkuessa lelussa, lelun irroitus koiran leuoista ja uusi lähetys putkeen. Oli omakin kunto ensimmäistä kertaa oikeasti koetuksella.
   Harjoituksesta oli tavattomasti hyötyä, sillä jo muutaman toiston jälkeen Kajo meni putkeen jo todella innokkaasti. Vaikka koko harjoitus oli mennyt varsin mönkään alusta asti, tämä viimeinen villi putkiharjoitus nostatti mielialaa aikalailla, eikä treeneistä jäänyt pahaa makua suuhun niinkuin olin jo arvellut käyvän.
 
Sellainen oli meidän alkeiskurssi. Kuukauden tauko tässä ennen alkeis-jatkokurssin alkamista. Suvi antoi tehtäväksi tehdä pieniä harjoituksia tauon aikana; kädellä ohjausta, ympäri kiertämistä, varmaa paikallaoloa, eteen lähettämistä sun muuta. Tauon aikana on myös mahdollista tulla itsenäisesti harjoittelemaan siihen aikaan kuin kurssikin on nyt ollut. Aktiivinen tauko siis toivottavasti tulossa.

Agilityn alkeiskurssi 5/6 - Sekametelisoppa

Tänään ei ollut Suvia paikalla pitämässä meille kunnollista ohjattua opetusta, vaan saimme ohjeet tehtäviin, joita oli tarkoitus tehdä ja vapaat kädet omatoimiseen harjoitteluun.

Ensinnäkin piti harjoitella pituushyppyestettä lisää. Nyt molemmat sivutolpat olivat paikallaan ja palkkien määrää lisättiin kahdesta kolmeen. Ensialkuun sain avustajan pitämään Kajoa kiinni, että voin kutsua sitä yli. Kajolla ei ensi yrittämällä ollut tarpeeksi tilaa ottaa vauhtia ja se otti tukea esteestä. Seuraavalla yrityksellä avustaja vei Kajon hieman kauemmaksi ja Kajo hyppäsikin esteen yli hienosti. Teimme vielä pari lisätoistoa ja harjoittelimme sitten itsekseen pituutta vielä lähettäen. Kajo hyppi reippaasti koko esteen yli, eikä palikoita tarvinnut ruveta kaatamaan kyljelleen tuen ottamisen estämiseksi.

Toinen tehtävä oli hypätä kahta tavallista hyppyestettä peräkkäin. Harjoiteltiin tätä ensin niin, että laitoin targetille namia jälkimmäisen esteen taakse, jätin koiran paikka-läskyllä ensimmäisen esteen eteen, menin itse näiden esteiden väliin kutsumaan, palkitsemaan ja lähettämään koiraa eteenpäin. Harjoitus sujui hyvin, Kajo hoksasi homman.
   Tein vielä pariin kertaan (molemmin puolin) niin, että ohjasin Kajon suoraan molempien esteiden yli ja palkka oli targetilla jälkimmäisen esteen takana. Tämäkin sujui ongelmitta. Koska aiemmin en ole onnistunut saamaan Kajoa menemään kahta estettä peräkkäin, kun olen varovasti omatoimisesti kokeillut, niin jotakin oppimista harjoituksen aikana täytyi tapahtua.

Toinen kahden esteen yhdistämisharjoitus oli putki ja hyppyeste. Putkeenmeno oli Kajolle taas aluksi ongelma. Harjoittelimme ensin toisella putkella, joka oli käännetty lievälle mutkalle. Ensimmäisellä yrityksellä Kajo meni hienosti putkeen (!), mutta jostain syystä ei halunnut mennä sinne enää uudestaan. Pyysin avuksi jonkun pitämään Kajoa ja ohjaamaan putkeen, kun itse menin taas toiseen päähän huhuilemaan. Tällätavoin putki onnistui, mutta lähettämisestä ei jostain syystä tullut mitään. Ei olisi kai pitänyt haukata liian isoa palaa; mielummin olisi kaiketi pitänyt harjoitella suoralla putkella. Tehty mikä tehty, pääasia, että saatiin kuitenkin onnistuminen loppuun, vaikkakin avustajan kanssa.
   Pussiinkaan Kajo ei halunnut ensin mennä niin tarvittiin taas apua. Kuitenkin jo pienen muistuttelun ja ohjastuksen jälkeen Kajo meni reippaasti ilman apuakin. Tässäkin kuitenkin vaadin koiralta ensin hiema liikaa; olisi pitänyt pyytää avustaja heti alkuun edes ensimmäiseen yritykseen. Jo toinen tyriminen ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Pidettiin vähän taukoa ja tehtiin sitten sitä putki-este -yhdistelmää. Tehtiin ensin pariin kertaan targetin kanssa pelkkä este. Sitten putken vuoro. Ja taas osoitus, etten ollut oppinut yhtään mitään tunnin alkupuoliskosta; minulle tarjottiin apua, mutta halusin selvitä Kajon kanssa kaksistaan. Seurauksena: Kajo ei mennyt ensiyrittämällä putkeen vaan juoksi ohi. Minkälainen idiootti osaankin olla! Toisella tai kolmannella yrityksellä kuitenkin onnistui; onneksi! Olin jättänyt taas targetin putken jälkeen tulevan esteen taakse, ja Kajo loikkasi esteen hienosti heti putken perään. Toistettiin pariin kertaan molemmin puolin, eli hienosti sekin meni sitten loppujen lopuksi.

Ahneuksissanin kokeiltiin myös rengasta pariin kertaan ja keppejä kerran molemmilta puolilta. Renkaan Kajo hyppää epäröimättä oikein, se siis sujuu hyvin. Keppien kanssa on meikäläisellä edelleen ohjausongelmia, ja koira meni sen tasoisesti kuin oli ohjauskin. Kajon osuus oli siis kuitenkin edelleen ok.
    Kaiken tämän lisäksi en malttanu olla harjoittelematta vähän puomia. Pyysin siihen apua vielä varmuuden vuoksi (ei ne aivot onneksi siis ihan narikkaan olleet jääneet). Kajo ei edelleenkään haluaisi lähteä nousemaan puomia, mutta heti kun kaikki neljä tassua ovat sillä meno on jo varsin reipasta. Alastulon rynniminen on onneksi jäänyt pois. Tätäkin teimme kerran molemmin puolin.
    Kun ei muka ollut tarpeeksi tämäkään kokeilin puomia Kajon kanssa vielä ilman avustajaa. Onneksi kaikki meni hyvin (tosin ei edelleenkään ollut kovin halukas lähtemään puomille ja hyppäsi kerran alas ennen kuin oli päässyt edes kontaktipinnan yli) ja varmaan voimme sitä harjoitellakin ilman avustajaakin. Paitsi että kannattaa joku pyyttää aina siihen ensimmäiseen yritykseen...
   Vaikka edistystäkin tapahtui jäi treeneistä ensimmäistä kertaa vähän paha maku omaan suuhun, kun töpeksin taas niin paljon. Harjoittelin liikaa (sen huomasi siinä, että Kajo ei jaksanut olla enää kovin kiinnostunut loppua kohden) ja monessa kohtaa liian vaikeaa asiaa liian nopeasti. Toivottavasti muistaisin nämä jutut tästälähin. Voi kuitenkin olla, että olen sellainen paksukalloinen puupää, että teen nämä samat virheet vielä monta kertaa uudestaan, ennenkuin oikeasti opin.

Ratajuoksuharjoitus Hyvinkäällä

Tänään Kajo pääsi kokeilemaan vieheen perässä juoksua ensimmäistä kertaa elämässään. Tilaisuus oli jälleen järjestetty bedlingtonkerhon kautta, joten juoksemassa oli lähinnä bedlingtoneja.
   Ennakko-odotukseni Kajon suhteen olivat hyvin skeptiset, sillä se ei ole ainakaan vielä tätän mennessä osoittanut mitenkään erityistä kiinnostusta jänöpupuja tai muita sellaisia karkuun juoksevia karvaisia olentoja kohtaan. Useaan otteeseen jänis on lähtenyt juoksuun ihan muutaman metrin päästä siitä, missä Kajo on ollut nuuskimassa jotain, ja vasta suunnilleen siinä vaiheessa kun pupu on jo kadonnut jonnekin, Kajo on nostanut päänsä ylös ja tiiraillut ympärlleen sen näköisenä että "tapahtuko tässä äsken jotain erityistä?"... Jos kerta oikeat juoksevat puput eivät  herätä mitään erityistä ajoviettiä, niin miten ihmeessä jokin elämätön karvatollo voisi olla kiinnostava?  
   Ennen Kajon vuoroa katselimme yhdessä muiden juoksemista. Innostin Kajoa myös lähtemään juoksuun radan reunalla kun toiset kiisivät radalla vieheen perässä. Kerran Kajo katsoi oikein korvat hörössä kun kaveri pinkaisi vieheen perään, mutta muuten tuntui, ettei se oikein tajunnut mitä puuhalla ajettiin takaa.
   Sitten oli meidän vuoro. Ensin Kajo sai leikkiä ja retuuttaa viehettä. Aluksi ei ihan uskaltanut tarrata siihen kiinni, vaan hyppeli perässä ja läimi tassulla. Innostus kuitenkin nousi ja hetken perästä Kajo roikkui vieheessä äristen ja muristen.  
   Vieheeseen tutustuttamisen jälkeen sain vieheen kainalooni ja kävelin noin viidenkymmenen metrin päähän Kajo lyhyessä hihnassa vasemmalla puolella. Viehe tiputetaan kainalosta eleettömästi, jonka jälkeen jatketaan koiran kanssa matkaa vielä muutama metri eteenpäin. Ensikertalaisen kanssa etäisyys vieheeseen jätetään aika lyhyeksi, jottei sen liikkeellelähtö jää varmasti koiralta huomaamatta. Menin kyykkyyn, asettelin Kajon eteeni niin, että sen kuono on kohti maassa lojuvaa viehettä ja otin hihnan irti. Koiralla saa radalla olla päällä kiinteä panta, kuten Kajolla oli, tai valjaat; muut avrusteet on otettava pois. Kun on valmista, annetaan vieheen vetäjälle merkki ja päästetään koira juoksemaan. Koiran perään ei saa huutaa mitään, jottei se hämäänny ja ala vilkuilla taakse tai lopeta juoksemista.
   
   Yllätys yllätys, Kajo ampaisi suoraan vieheen perään! Vahingossa suustani pääsi pari hiljaista "hyvä, hyvä"-huudahdusta, mutta Kajo ei onneksi kuullut niitä. Alun kunnon spurtin jälkeen Kajo kuitenkin jatkoi "ajoa" pikemminkin jäljestäen kuin ajaen. Se juoksi vieheen perässä kuono tiiviisti maassa. Välillä se teki ihmeellisiä pieniä piruetteja kun se jäi nuuhkaisemaan jotakin kohtaa vähän tarkemmin. Kun Kajo pääsi vähän lähemmäs viehettä, se hyppi sitä kohti ja yritti taas läimiä tassulla. Kaikenkaikkiaan näky oli todella huvittava. Maaliin asti kuitenkin päästiin ja Kajo hyökkäsi innoissaan vieheen kimppuun ja siitä sitä sitten kehuttiin vuolaasti.

Toinen veto tehtiin heti edellisen perään ja oli luonteeltaan hyvin samankaltainen kuin edellinen. Hyppimistä ja kiemurtelua oli kuitenkin ehkä vähän vähemmän. Pääasia kuitenkin, että Kajo on kiinnostunut vieheestä, ja sehän on jo enemmän kuin mitä osasin etukäteen toivoa.

 
Ennen viimeistä vetoa pidimme taukoa ja katselimme taas muiden juoksua. Varmuuden vuoksi tein Kajolle vielä vesikampauksen, jos Kajo ei vaikka nähnytkään viehettä kunnolla kahdella ensimmäisellä vedolla.
   Koska Kajo oli hienosti säilyttänyt mielenkiintonsa vieheeseen ensimmäisillä vedoilla, pidennettiin matkaa entisestään ja marssimme melkein radan pitkän sivun päähän jolloin matkaksi tuli vähän vajaa sata metriä.
   Vesikampaus auttoi! Kajo ampaisi vieheen perään kuin tykin suusta ja juoksi todella hienosti matkan loppuun asti. Takaapäin en nähnyt muuta kuin Kajon laukan tahdissa pomppivan takapään ja sen että Kajo eteni suunnilleen suoraviivaisesti. Radan laidalla olijat kuitenkin kertoivat, että Kajo juoksi tosi hienosti ja niin lujaa kuin vain jaloistaan pääsi. Kajo taisteli taas hurjasti vieheestä, eikä olisi millään halunnut jättää sitä.

 

  

Kun kaikki koirat olivat juosseet vetonsa vetäjä kiitteli hienosti vieheestä kiinnostuneita koiria ja totesi tyytyväisenä, että niille tuntui kaikille jääneen sopiva nälkä tähän touhuun. 

Kaikki kuvat ratajuoksusta (c) Suvi Kuivanen. Kiitos Suville hienoista kuvista!

Agilityn alkeiskurssi 4/6 - Kepit, muuri ja pituus

Alkaa olla viimeiset esteet pikkuhiljaa käsillä. Yllämainittujen lisäksi olisi ollut mahdollista kokeilla itsenäisesti myös okseria, mutta se jäi meiltä tällä keraa tekemättä. Nyt ollaan myös päästy siihen vaiheeseen, että pidimme koiria irti hihnasta ohjattujen harjoitusten aikana. Aikaisemmin hihna on siis ollut esteelle ohjauksen apuvälineenä tietyissä tilanteissa ja varmistuksena, ettei koira vaan karkaa omille teilleen. Kajo pysyi hienosti lähellä, eikä ongelmia irtiolemisen kanssa ollut.

Aloitimme kepeistä. Keppejä on yleensä radalla kahdentoista sarja, mutta harjoittelemme aluksi kuudella. Koira lähtee pujottelemaan aina niin, että enismmäinen keppi jää koiran vasemmalle puolelle, riippumatta siis siitä mistä suunnasta koira tulee keppejä suorittamaan.
   Vaikka olinkin saanut jo aiemmin mahdollisuuden kuivaharjoitella koiran ohjaustekniikkaa, huomasi näitä tehdessä, että omaa koordinaatiota pitää vielä kehittää aikalailla. Oikealla kädellä oli oikeakätisenä luonnollisesti helpompi ohjata keppiviidakossa, mutta ei sekään puoli minulta todellakaan mallikkaasti suju. Kajo kuitenkin seurasi kättä hienosti, ei ylenpalttisesti väistellyt keppejä taikka halunnut oikaista. Vasemman puolen kanssa oli enemmän ongelmia juuri omien koordinaatio-ongelmien takia, mutta Kajo suoritti ne niin hienosti kuin sentasoisella ohjauksella voi ylipäätänsä olettaakaan. Olisi ollut mahdollisuus harjoitella keppejä jo omatoimisestikin, mutta haluan saada oman ohjauksen kunnolliseksi, ennen kuin alan säätämään koiran kanssa. Kajon osalta keppien suoritus tältä päivältä jäi siis ohjattuun tutustumisharjoitukseen, mutta minä kuivahrjoittelin Kajon pitäessä taukoja.

   Seuraavaksi kokeiltiin muuria. Muuri on myös teknisesti hyvin samanlainen kuin tavallinen hyppyeste. Muuri on kuitenkin ulkonäöltään hyvin paljon massiivisempi, mikä saattaa epäilyttää joitakin koiria. Suurin haaste on siinä, ettei koira ota hypätessään tukea esterimaan nähden hyvin leveistä muuripalikoista.
   Muuri oli Kajolle kuin lasten leikkiä. Ensin taas kutsuttiin, sitten kuljettiin vierellä ja lopuksi lähetettiin. Kaikki sujui hienosti ja Kajo ponnisti kunnolla yli; ei tietoakaan, että olisi ottanut esteestä tukea.

   Odotellessa omaa vuoroa harjoitusten välissä treenattiin vähän rengasta, putkea ja pussia. Rengas ei tunnu tuottava Kajolle ongelmia, vaan se hyppää kiltisti nimenomaan renkaan läpi. Kajo meni hienosti putkeen lähettämällä jo toisella yrityksellä, eli on kehittyny sen suhteen hienosti. Kajo meni myös heti lievälle mutkalle käännetyn mustan putken läpi. Valtavasti edistystä siis. Pussin suorittaminen on myös jo hienolla mallilla. Aluksi pyysin taas jonkun pitämään pussikangasta vähän ylhäällä, mutta loppujen lopuksi Kajo meni pussin läpi ihan ilman apuakin, vaikka tuo nimenomainen onkin tehty niin älyttömän raskaasta kankaasta. Hieno tyttö!

   Ihan lopuksi kokeiltiin nopeasti pituusestettä. Kun muiden hyppyesteiden pointtina on lähinnä että koira ponnistaa korkealle, niin pituusesteessä on ideana, nimensä miukaisesti, hypätä pitkälle. Pituusesteen hankaluutena on myös se, että koira ottaa helposti tukea palikoista.
   Näin aluksi koirien piti hypätä vain kahden lähelle toisiaan laitetun palikan yli. Toinen sivutoppa otettiin myös jostain syystä pois, en kuullut miksi. En tiedä olnki huolimaton ohjauksessa vai mikä oli, kun Kajo meni ensimmäisellä yrittämällä esteen ohi ihan väärään suuntaan. Toisella yrittämällä Kajo kuitenkin meni jo hienosti, eikä tämänkään kanssa ollut ongelmia, että Kajo olisi ottanut esteestä tukea.

Agilityn alkeiskurssi 3/6 - Rengas, pussi ja pöytä

Tänään olikin vähän sekalaisempi kokoelma esteitä opeteltaviksi. Aloitettiin renkaasta, joka on käytännössä hyvin samankaltainen kuin tavallinen hyppyestekin. Haastavuus tulee siinä, että koiran pitää hypätä nimenomaan renkaan läpi, eikä jostakin niistä raoista, joita renkaan ja sitä ympäröivän kehikon väliin jää. Koiran pitää siis oppia tunnistamaan renkaan pyöreä muoto.
   Opettaminen meni aikalailla samaan tapaan kuin hyppyesteenkin, juuri niiden teknisen samankaltaisuuden vuoksi. Ensin koiraa kutsuttiin läpi, sitten juostiin rinnalla ja lopuksi lähetettiin. Ohjaus tosin painottui nyt siihen, että koira varmasti menee oikeasta raosta, eli nimenomaan renkaan läpi. Usen esteen opetteluun käytetään yksinkertaisesti pystyyn nostettua rengasta, jolloin "vääriä reikiä" ei ole, jolloin koira ei voi suorittaa estettä väärin. Hallilla ei kuitenkaan ollut harjoitusrengasta, niin harjoittelimme ihan oikeanmallisella esteellä alusta pitäen.
   Kajolla ei ollut renkaan kanssa hankaluuksia. Se ei yrittänyt kertaakaan mennä mistään muusta kohdin kuin itse renkaan läpi, ja suurin "ongelma" tuntui jälleen olevan se, että Kajo oli taas niin vauhdissa, etten aina ehtinyt sen mukaan.

   Seuraavaksi oli vuorossa pussi. Hallin pussi on siitä ikävä, että se oli tehty todella raskaasta kankaasta. Pussin raskaus ei kuitenkaan ole paha ongelma ainakaan vielä näin opetteluvaiheessa, sillä pussia kohotetaan koiralle joka tapauksessa harjoittelun alkuvaiheessa (että koira näkee, että pussi ei ole umpinainen).
   Päätin käyttää lelua (naruvetolelua) pussin opetteluun, sillä sen suorittaminen vaatii hieman voimaa ja vauhtia, mutta se ei silti ole vaarallinen este kuten kontaktiesteet voivat olla väärin suoritettuina. Päätös oli hyvä, sillä Kajo innostui lelusta ja sitämyöten pussista tosi paljon ja aavistuksellisen alkuepäröinnin jälkeen suoritti sen jo vauhdilla. Vauhti pysyi hyvin, vaikka pussia laskettiin alemmas ja sen läpi näki enää vain hyvin kapean raon läpi. Suvi oli hyvin tyytyväinen, että Kajolla on tuollainen lelu josta se innostuu todella paljon.

   Lopuksi kokeiltiin nopeasti vielä pöytää. Pöydän ideana on, että koira hyppää sen päälle ja odottaa siinä kunnes ohjaaja antaa vapautuskäskyn/käskyn edetä seuraavalle esteelle. Odotusaika on kilpailuissa noin viisi sekuntia ja ajan laskee ja lähtöluvan antaa tyypillisesti tuomari. Siitä, missä asennossa koira odottaa pöydällä ei ole mitään sääntöä.
   Päätin opettaa Kajon istumaan pöydällä, sillä silloin pöydän suorituksesta tulee hallitumpi kuin jos koiran jättäisi seisomaan (en ole onnistunut opettamaan Kajolle erikseen seiso-käskyä). Istuma-asennosta Kajo pääsee vikkelämmin liikkeelle kuin jos se olisi makuulla. Istuminen on Kajolle myös helpompi tehtävä kuin makaaminen.
    Ihan ensimmäisellä ohjausyrityksellä Kajo ei hypännyt pöydälle, mutta pienellä kannustuksella se hyppäsi siihen nätisti ja istui pyynnöstä kiltisti. "Vapautuskäsky" pöydältä oli vaikea päättää ja ainakin aluksi käytän "täällä"-käskyä, joka tarkoittaa, että Kajon pitää tulla minua kohti. Käskyn ongelmana on, että joskus myöhemmin, kun ollaan edetty suorittamaan rataa, Kajon ei välttämättä aina kannattaisikaan ratasuorituksen kannalta tulla minua kohti. Kajo ei kuitenkaan ole haahmottanut "vapaa" tyyisiä yleisiä vapautuskäskyjä muita kuin "saa mennä", joka taas on hirmu pitkä sanottava ja tarkoittaa Kajolle enemmänkin sitä, että "saa mennä pois, olet täysin vapaa, en käskytä sinua enää". Radalla koira otetaan kuitenkin heti takaisin käskyn alle, ja se on niinikään kontrollissa myös pöydältä vapautettaessa, sillä sen pitää lähteä pöydältä liikkeelle juuri silloin kun sille "annetaan lupa".
   Kun kehotin Kajoa uudelleen pöydälle se meni sille reippaasti ja istui melkein heti ja oli kiltisti paikallaan. Paikallaolo pitäsi saada niin varmaksi, että koira lähtee siltä pois vasta kun se tietty vapautussana sanotaan. Koira ei siis saisi lähteä elekieltä tulkitsemalla liikkeelle, vaan sen pitäisi odottaa rauhassa paikallaan vaikka ohjaaja syöksähtelisikin sinne sun tänne. Paikallaoloa kannattaa nimittäin hyödyntää radalla; siinähän on ohjaajalla ylimääräistä aikaa mennä koiran edelle, jolloin radan loppusuorittaminen nopeutuu. Varma paikallaolo on siis valttia pöytää suorittaessa.

   Omaa vuoroa odotellessa esteiden opettelun välillä harjoittelin Kajon kanssa muita aiemmin opeteltuja esteitä. En tiedä oppiko Kajo näistä itsenäisistä harjoituksista erityisesti mitään, paitsi tietenkin sai lisää suorituskokemusta. Tärkein oppi tuli kuitenkin minulle itselleni: älä tee liikaa! Koira kyllästyy loppujenlopuksi aika nopeasti. Ei Kajo mitenkään pahasti kyllästynyt, mutta sen olemuksesta huomasi, että sitä alkoi kiinnostaa muut asiat enemmän. Pitää siis olla tulevaisuudessa tarkkana, että ei tee liikaa toistoja/tee liikaa erilaisia juttuja/pidä liian vähän taukoja/pidä liian lyhyitä taukoja. Jokaisen pienenkin harjoituksen pitäisi päättyä iloiseen onnistumiseen koiran ollessa mahdollisimman innoissaan. Agilityn pitää olla kivaa jokaikinen sekunti kun sitä harjoitellaan. Muuten innostus loppuu nopeasti ja kaikesta tulee vaan pakkopullaa. Muista se!