Villi piski

Kajon vauhti tuntuu kasvavan treeni treeniltä. Tänään ensimmäiset yritykset tehdä jotain meni siihen, että koira pinkoo näköpiiriinsä osuneet esteet läpi riippumatta siitä mitä sille viuhoo. Meillä oli siis tällainen ratakokonaisuus, josta tehtiin pieniä pätkiä:

Ensin tein, tai siis yritettiin tehdä kolmea ensimmäistä estettä (1.-3.). Koira otetaan oikealla kädellä vastaan toisen (2.) esteen jälkeen (lähinnä siksi, ettei vahingossa kierrä kakkosestettä), käännetään rintamasuunta putken suuta (3.) kohti ja vaihdetaan ohjauskäsi vasempaan.  Noh, en sitten osaa sanoa oliko se vaan, etten ensin osannut ohjata oikein, vai hakeeko Kajo nyt niin  voimakkaasti esteitä eteen... Mutta siis Kajo joka tapauksessa singahti hirmuista vauhtia selkäni takaa putken väärään päähän.Yritettiin uudestaan, mutta neitillä oli vauhtia niin tavattomasti, että sinne se vaan intopiukeana sujahti uudestaan. No, aloitettiin sitten vasta kakkosesteellä, ettei Kajolla olisi niin pitkää matkaa aikaa kerätä vauhtia eteen. Ei auttanut, Kajo sinkosi suoraan esteen jälkeen edessä töröttävään putken päätyyn (6.), vaikka olisi heitellyt lelua toiseen suuntaan tai mitä tahansa. Kyllä se sitten oikein suurieleisellä ohajuksella ja lelua sivuun heittelemällä lopulta saatiin poikkeamaan tuolta itse keksimältään linjalta. Jätettiin se harjoitus sitten siihen.
    Tauon jälkeen tehtiin esteitä 3.-6. Tässä siis taas valssi viidennen ja kuudennen esteen väliin. Kajolla oli virtaa edelleenkin vähän turhankin paljon keskittymisen ja kuuntelun kannalta, ja samankaltaisesti kuin edellisessäkin harjoitteessa, päätti sitten ihan itse, että viitoseste (5.) pitää kiertää eikä hypätä. Innostuessaan Kajolla on ilmeisesti tapa keksiä jokin oma suoritustapa, jossa neiti sitten pitäytyy vaikka sille miten viittoilisi ja huiskisi. Kokeiltiinkin sitten samaa kuviota, mutta päinvastaiseen suuntaan. Olin kaiketi lähtökohtaisesti huolellisempi ohjauksessa, vedin Kajon huolella viitosesteen (tai tässä suunnassa pitemminkin kakkosella merkatun esteen) yli. Ja näinhän se sitten toimikin ihan hyvin. Höpsö piski, mutta ihanaa, että neitillä on nyt treeneissä niin hauskaa. Kyllä sai toilailuillaan treenien vetäjänkin sympatiat puolelleen.
   Sitten samalla vuorolla vedettiin vielä erikseen esteet 6.-8., eli ennakoiva valssi viidennen esteen kohdalla, että käännöksestä tulisi mahdollisimman tiukka. Se menikin sitten heti ensimmäisellä yrittämällä hienosti.
   Melkein kävi taas katastrofi kun toinen koira juoksi Kajon ympärille häikkäröimään. Monet kerrat kun se on päässyt karkaamaan Kajon luokse olen saanut ajettua sen pois, mutta nyt jotenkin vaan päädyin epätoivoisesti istualteni pyörimään lattialle yrittäen pitää Kajoa selkäni takana ja vierasta koiraa edessäni... No eihän siitä oikein mitään tullut, kun kumpikaan koirista ei ollut samaa mieltä kanssani siitä missä kenenkin kannattaisi pysyä. Muutamaan otteeseen Kajo aika räväkästi krikuhaukkuen puolusti itseään, muttei toinen sitä uskonut. En enää osaa sanoa mihin tilanne lopulta raukesi, lähtikö toinen lopulta vai raahasiko sen omistaja sen pois vai mitä. Mietin vain ja harmittelin, että pitikin sattua näin juuri kun Kajo oli taas alkanut rentoutua treeneissä eikä kovin paljoa enää stressannut ja kuikuillut muita koiria. Ja kaiken päällitteeksi tilanne oli aika pitkälti minun vika, sillä olin alkanut leikkimään Kajon kanssa keskellä kenttää, ennenkuin tuo toinen koira oli turvallisesti kytkettynä... Noh, kaikeksi onneksi ja ihmeen kaupalla Kajo ei ainakaan nyt tuntunut saaneen tapahtuneesta mitään traumoja. Hetken aikaa lämmettyään vauhtia ja leikkimisintoa piisasi ythä paljon kuin ennen välikohtaustakin. Toivotaan, että tosiaan näin vähällä tilanteesta selvittiin!
   Tämän radan kanssa tehtiin vielä nuo viimeisetkin esteet omana kokonaisuutenaan. Teimme yhdeksännen ja kymmennennnen (9. ja 10.) esteen väliin takaaleikkausta. Hyvin Kajo haki eteenpäin lelun luokse kymmpiesteen taa. Kajo oli kyllä sellaisessa vireessä, että nyt olisi varmaan ollut hyvä tehdä enempikin takaaleikkausharjoituksia, mutta tulipahan vähän kokeiltua sitäkin taas kumminkin.
   Edellisten harjoitusten välissä tehtiin vähän keppejä, jotka meni hyvin niillä yrityksillä kun Kajo oikeasti keskittyi. Ensin palkkasin nameilla, mutta kun Kajo ei niiden perään oikein ollut niin vaihdoin leluun. Kyllä ne pariin kertaan meni jo aika mallikkaasti, ja kunhan neiti vaan jaksaa keskittyä se kyllä tuntuu tietävän jo aika hyvin mikä niiden idea on.
   Treenien loppuun tehtiin vielä keinua ja A:ta muutamia toistoja. Keinun kanssa pitää edelleen pitää laudasta kiinni, mutta aika kovalla vauhdilla sen saa jo laskea. A on edelleen aika jännä, ja Kajo epäröi joka kerta sille lähtiessä; painaa jarrut lukkoon ensimmäisellä yrityksellä, mutta pienen pakituksen jälkeen ottaa uuden lähdön ja kiipeää sen hienosti. Eli kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Layer, Leyer, Leijer

Jotain tuollaista siis tehtiin, ei haisuakaan miten se pitäisi kirjoittaa. Käytän nyt suomalaisittain leijeröintiä, sillä suunnilleen tuolta sen ohjauskuvion nimi lausuttuna kuulostaa. Leijeröinti on siis sitä, että koiran ja ohjaajan väliin jää este jota koira ei suorita. Harjoittelimme sitä tällaisella harjoituksella:

Eli ensin suoritettavat esteet ovat ihan suoralla linjalla, ja siitä pikkuhiljaa sitten "levitetään" esteet jolloin kuvioon tulee jo vähän enempi haastetta. Teimme noita molempia kumpaankin suuntaan.
   Kajolla ei ollut mitään ongelmia, eikä missään vaiheessa yrittänyt tuosta "ylimääräisen" esteen yli minun luokse. Pikemminkin Kajon kaaret meinasi levitä turhankin pitkiksi ja tuossa myöhemmässä harjoituksessa neiti leiskautti ensin moneen kertaa kakkosesteen takaa ohi. Suvi sanoikin, että voi olla, että Kajolle olisi ollut tuolla vauhdilla isompi haaste hypätä nimenomaan tuo "ylimääräinen" este.
  Tehtiin myös toista harjoitusta, pitempää rataa, jossa oli esteen takaakierto ja sen jälkeen loppuun kolmen esteen suora, jonka kohdalla Karjuin kajolle "eteeeeen, eteeen, eteeen, eteeen" (kyllä se on kumma millaisiksi nuo vihjesanat muodostuu jos niiden antaa mudostua spontaanisti). Suvi oli tietenkin esteiden takana odottamassa Kajoa lelun kanssa, ja Kajo irtosikin hienosti lelunsa luo.
   Kyllä se rata palautuu vielä kokonaisuudessaan mieleen, laittelen sitä sitten sinne tänne.
   Lopuksi tein Kajon kanssa kepit pariin kertaan ja Suvi sanoi, että Kajon edistymisestä huomaa, että treenaamme myös muualla. Hieno juttu, että harjoittelu näkyy!

Lyhyt sunnuntaitreeniselvitys

Nyt laiskottaa, enkä ihmeempiä jaksa kirjoitella, mutta siis treenien teemana oli putki. Meillä oli yksi mutkaputki, jota sitten piti teettää koiralla eri kulmista ja takaaleikkauksiin yhdistettynä jne. Tätähän olin aika lailla tehnyt itsekseni Kajon kanssa edellisellä kerralla kun oltiin treeneissä kahdestaan. Mutta hyvä varmaan vahvistaa taitoa ennestään.
   Kajo hakee putkea jo tosi hyvin. Monesti, vaikka näyttäisi siltä, että neiti pysähtyy juuri putken suulle tai menee ohi, se korjaa liikkeensä ja menee sinne reippaasti. Ja putki onnistuu siis täysin pimeästäkin kulmasta jo varsin hyvin.
   Harjoitukseen lisäiltiin myös vähän esteitä, ja niistä muodostettiin kahden esteen ja mutkaputken rengasralli, jolla sai myös tehdä suunnanvaihdoksia valssin kanssa jne. Tein Kajon kanssa aika maltillisen mittaisia pätkiä (max esteet plus putki kahdesti) ja niitäkin aika vaihtelevalla menestyksellä. Jaomme nimittäin hallin kahteen ja reilun metrin päässä pahvimuurin takana toiset koirat teki samaa harjoitusta, yleisesti varsin kovaäänisesti. Kajoa selvästi häiritsi kun toisten haukkuminen ja tekemisen äänet kuuluivat niin läheltä omaa harjoittelualuetta. Mutta kyllä oleellinen tuli tehtyä ja harjoitus suoritettua ja ehkä jotain opittuakin.
   Treenien lopuksi teimme vähän keppejä. Nyt hallille oli tullut uudet kepit, joita pystyykääntämään vinoon sivulle. Vetäjä suositteli niiden käyttämistä harjoitteluun, että koira liikkuisi selkeämmin ja reippaammin eteen kepeillä. Keinuakin oltaisiin voitu tehdä, mutta namit eivät Kajolle oikein maistuneet enkä muistanut ottaa targettejakaan mukaan, niin jätettiin se tältä kerralta väliin.
  Että tällaisia tällä kertaa lyhykäisyydessään.

Poispäinkäännösiä ja pöytä

Poispäinkäännöset olivat siis tämän kerran aihe, ja harjoittelimme sitä ensin kolmella esteellä:

Valssi toimisi tässä tilanteessa myös, mutta joskus rata voi olla sellainen, että poispäinkäännös on parempi vaihtoehto. Eli kakkosesteen jälkeen ohjaaja muuttaa rintamasuunnan kolmannen esteen ohi ja vetää koiran koiranpuoleiseen eli vasempaan käteen. Kun koira on lähtenyt suraamaan eseteen ohi, kiepautetaan se ympäri oikean käden avulla ja esteen yli. Kajolla oli hirmu vauhti päällä (jesh!) ja ensimmäisellä kerralla sinkautti esteen ohi joo, mutta siitä vielä kauas eteenpäin melkein takana olleeseen putkeen. Seuraavalla yrittämällä Kajo lähti putkeen asti. Sitten sain neuvon kiinnittää Kajon huomion paremmin ja lähteä kääntämään aiemmin. Ja hienosti meni, ilman ylimääräisiä kiepsahduksia tai mitään. Viimeisen esteen kanssa oli aluksi vaikeuksia kun Kajo ehti liikaa edelle muttei kuitenkaan irronnut kunnolla. Niinpä Suvi avusti heittämällä Kajolle lelun viimeisen esteen taakse, minkä auttoi Kajoa suuntaamaan vikkelään suoraan eteen viimeisenkin esteen yli. Sitten tehtiin vähän laajennettua versiota edellisestä:

Koska olin nyt oikein varovainen, ettei Kajolle tule liikaa tehtävää, aloitimme vasta toisen (2.) ja kolmannen (3.) esteen välistä ja palkkasin putken (6.) jälkeen. Tässä tehtiin taas poispäinkäännös putken (4.) jälkeen. Ensimmäisillä kerroilla Kajo leiskautti koko viitosesteen ympäri, ja kerran melkein juoksin Kajon päälle. Kyllä tästäkin saatiin lopulta puhdas suoritus ja Kajon hyväksi voidaan taas sanoa, ettei tehnyt kertaakaan ylimääräisiä pyörähdyksiä vaan kääntyi joka kerta siihen suuntaan kuin pitikin.
   Sitten teimme vielä tällaista molempiin suuntiin, eli jätimme poispäinkäännökset ja vaihdoimme pöytäharjoitteluun:

Ensin teimme niin päin, että pöytä oli ensimmäinen este, jolle koira jäi siis odottamaan lähtölupaa. Kajon paikallaolo on hyvin varma ja neiti istua jökötti paikallaan kunnes sai luvan lähteä jonka jälkeen sinkauttikin eteen kiitettävällä vahdilla. Palkkasin putken jälkeisellä esteellä.
 Viimeisellä kierroksella tehtiin vielä kuvan osoittamaan suuntaan, eli niin että pöytä olikin nyt radan viimeisenä. Aloitin Kajon kanssa kakkosesteen (2.) jälkeen (Suvi vähän katto sen näköisenä, että ihan hyvin oltais voitu ottaa koko rata alusta alkaen...). Tosi kovalla vauhdilla mentiin, enkä saanut kunnolla hidastettua Kajon vauhtia ennen pöytää seurauksella että neiti hidasti vasta pöydän vieressä ja hyppäsi sille loppujen lopuksi takaapäin eli ainoasta laitomasta suunnasta. Mutta paikalleen istui ja siinä pysyi taas oikein nätisti vapautuksee asti. Seuraavat yritykset menivät paremmin ja sain hillittyä Kajon vauhtia ehkä turhankin paljon (tyssäytin sen melkein pysähdyksiin). Kajo sai kovasti kehuja hyvästä paikallaolosta.
   Olen tooosi tyytyväinen tämänkertaisiin treeneihin. Kajolla oli tosi paljon intoa, se "karkasi" putkeen pariin otteeseen ja vauhtia oli taas oikein kiitettävästi. Olin ehkä hieman liiankin varovainen tällä kertaa, mutta ainakaan Kajo ei kyllästynyt alkuunkaan treenien aikana, vaan puhtia riitti loppuun asti. Toisella puolella oli taas pari äänekästä koiraa, mutta Kajo ei niistä juuri häiriintynyt. Ihan loistotreenit siis, jes! Sitä irtoamista eteen sarjan loppuun pitää vaan vielä treenata; suoralla jonka päässä putki Kajo kyllä tykitti eteen tosi hyvin ja hakee kuulemma ihan selvästi putken päätä jo kaukaa. "Eteen"-reeniä siis vaan pitäisi jaksaa tehdä lisää, ja eiköhän se ala luistamaan jos Kajon viretason saa pidettyä tällaisena.

Yksinäiset agitreenit

Oltiinkin Kajon kanssa tänään kaksistaa sporttikoirahallilla reenailemassa. No mikäs siinä, saatiinpa ainakin tehdä juuri sitä mitä sattui huvittamaan. Tosin olo oli aika outo aluksi; kahdestaan riehua kumisevassa hallissa. Varsinkin Kajoa jännitti ensialkuun hiljaisuuden äänet, ja jostain syystä namit ei maistuneet lainkaan koko trenien aikana. Meidän oli tarkoitus tehdä keppejä, mutta kun herkut ei kelvanneet niiden tekeminen jäi aika vähälle.
   Ihan ensialkuun vaan leikitin Kajoa. Siis heittelin sille lelua, annoi Kajon repiä sitä jne. Sitten viritin mustan putken, aluksi ihan suoraksi, ja leikin lomassa lähettelin Kajoa suorittamaan sitä. Pikkuhiljaa laitoin putkea enempi mutkalle, kunnes se oli täysi U. Jatkettiin vaikeuttamalla kulmaa ja lopulta Kajo meni putkea vaikka lähestyminen oli enempi putken takaa kuin edestä. Tätä tehdessä pidettiin toki muutamia lyhyitä taukoja kun muutin putken asentoa, ja yksi pitempi niin että jätettiin koko homma vähäksi aikaa. Mutta hyvin meni ja kyllä putkelle pitäisi nyt intoa riittää, eikä mustan putkenkaan pitäsi olla enää niin jännä.
   Sitten tehtiin jonkin verran pussia. Ensin jätin Kajon istumaan, menin pussin toiseen päähän ja nostin reunaa reilusti ylös ja kutsuin sieltä. Sitten ihan leikin lomasta lennosta lähetin pussiin ja juoksin äkkiä nostamaan kangasta. Muutaman toiston jälkeen Kajo oli melkein tullut jo läpi ennenkuin ehdin koskemaankaan kankaaseen ja jätettiin harjoitus tällä kertaa siihen. Kajolla oli ihan selvästi puhti pikkuhiljaa lopussa kaikesta leikkimisestä (ei tauoillakaan muuta tehnyt kuin temppuja saadakseen lelun takaisin), niin ei viitiinyt tehdä enempää.
   Yritin tarjota nameja monen monituista kertaa, mutta ei kelvannut. Niinpä riskillä kokeilin keppejä kerran "lelun kanssa". En nyt tietenkään lelua ottanut ohjaavaan käteen, mutta leikitin ennen ja jälkeen keppien. Ohjasin siis tyhjällä kädellä. Olin ihan varma, että Kajo olisi sen verran kierroksilla, että poukkoilisi holtittomasti, eikä keskittyisi... Kappas vaan, Kajo meni kepit tosi hienosti ja hyvällä vauhdilla! Siitä hyvästä Kajo sai vetää vielä riemurallit ympäri kenttää lelun kanssa. Olisi hirmuisesti tehnyt mieli kokeilla uudestaan, mutta koska tuo meni niin odottamattoman hyvin niin en viitsinyt pilata onnistumista mahdollisella epäonnistumisella.
   Niinpä lopetimme treenit siihen, varttia ennen ajan loppumista. Mutta Kajo oli tehnyt hyvin, ei ollut vielä naatti ja neitillä oli varmasti ollut ainakin hauskaa. Hyvä minä ja uusi parannettu itsekurini!

Pieni tokoreenikooste

Tokossakin ollaan pariin kertaan käyty sitten viime päivityksen. Mitään kovin ihmeellistä ei ole tehty, lähinnä seuraamista ja seuraamisesta istumista ja uudelleen liikkeellelähtöjä. Luoksepäästävyys ja luoksetulot ovat treenien vakiomatskua. Ollaan nyt myös muutamana kertana tutustuttu hyppyesteeseen.
   Kajo meinaa vähän jäädä jälkeen muista, pitäisi meikäläisen jaksaa harjoitella näitäkin juttuja Kajon kanssa useammin. Meidän seuraamista ei voi kutsua erityisen pitkäjänteiseksi ja muutenkaan en ole saanut sitä kunnolla käskyn alle. Sivulletuloa pitää edelleen ohjata aika paljon kädellä. Luokse Kajo tulee hyvin, samoin luoksepäästävyysharjoitukset sujuu hienosti; Kajo on oppinut suunnilleen hillitsemään itsensä eikä enää joka kerta yritä hyppiä tulijan naamalle.
   Motivointiongelmia on ollut jonkin verran. Treeneissä päivänä kun ensilumi satoi, Kajo ei osannut keskittyä lainkaan. Mikään ei kiinnostanut, ei namit ei lelut. Muutenkin Kajo väsähtää tokoiluun aika nopsaan ja tehtävät on usein turhan vaativia. Yritänkin Kajon kanssa usein varovasti lusmuta, eikä tehdä harjoituksia kokonaisuudessaan. Olo on kuin vastarannan kiiskellä, mutta Kajo nyt ei vaan ole palveluskoiratyyppiä. Ja treeni-into tuhlataan pääasiassa agilityyn. Olisi se silti kiva edes vähän edistyä tuossa tokossakin.
   Tokoilu jäi joulutauolle joulukuun alussa ja sen pariin palataan vasta helmikuussa. Hirmuisestihan meidän piti harjoitella tässä lomalla, mutta ainakaan vielä en ole tehnyt asian hyväksi yhtään mitään...

Agireenikooste

Hupsis, onpa vähän jäänyt tämä treeneistä kirjoittelu. Noh, nyt yritetään palata takaisin aiempaan kirjoittelutiheyteen. Valitettavasti tässä on nyt kuitenkin ehtinyt mennä niin monet harjoitukset, etten niitä mitenkään muista enää kaikkia. Tässä siis vain pieni kooste opetelluista asioista ja muista kommelluksista.
   Bedlingtonagiliitoilussa ollaan harjoiteltu mm. sokeaa putkikulmaa, ennakoivaa valssia ja kerrattu erilaisia puolenvaihtotekniikoita. Yksi kerta pyhitettiin myös ihan kontaktiesteiden opetteluun yksittäin. Kajon vireystaso on ollut pääosin ihan hyvä, välillä alkoi toiselta puolelta kuuluva koirien haukunta ahdistaa niin että keskittymiskyky meni täysin kun melua kuului. Minullakin on ollut keskittymisvaikeuksia enempi vähempi ja sählään aika paljon ohjatessa. Pitäisi vielä enempi vaan ajatella sitä mitä ollaan tultu tekemään, eikä pohdiskella hallilla muita juttuja. Menee reeni melkein hukkaan jos ohjaaja ja ohjattava vuorotellen eksyvät muihin maailmoihin...
   K9:n treeneissä oli ongelmana se, että Kajo alkoi pelkäämään siellä olevia muita koiria. Pari treeniä meni niin, että hyvä kun Kajoa sai ravaamaan kunnolla esteeltä toiselle, jatkuvasti neiti jäi tarkkailemaan ympäristöä. Yhdella aiemmalla kerralla nimittäin yksi ryhmän koirista juoksi yhtäkkiä Kajon päälle takaapäin kesken leikin. En ehtinyt väliin ja olettaisin, että Kajo menetti siinä luottamuksen minuun, että pitäisin vieraat poissa kun treenaamme siellä hallilla. Kun tämän asian lopulta tiedostin, treenien luonne meidän osalta muuttui turvallisuuden tunteen luomiseen ja hauskuuden tuomiseen varsinaisen eteenpäinpyrkivän harjoittelun sijaan. Hyvin nopeasti Kajo rentoutui treeneissä kun syötin sille nameja avokätisesti alusta alkaen pientenkin asioiden yhteydessä kuten toisen koiran haukkuessa tai mennessä läheltä ohi. Harjoitukset yksinkertaistettiin meidän osalta ihan yhden tai muutaman esteen mittaisiksi ja runsaspalkkaisiksi. Hetken päästä virtaa olikin ihan valtavasti, eikä meikäläinen enää joka kerta perässä pysynytkään. Ihanaa, että Kajo palautui tilanteesta niin nopeasti (siis ihan muutamassa viikossa).
   Sporttikoirahallilla ollaan harjoiteltu lisää niistoja ja lisäksi mm. ennakoivaa valssia, päällejuoksua, sylikäännöksiä, pimeää putkikulmaa, takaaleikkausta jne. Kajoa on sielläkin kehuttu tosi taitavaksi siihen nähden kuinka vähän aikaa ollaan vasta treenattu. Kajo seuraa ja kuuntelee niin älyttömän hyvin; oppii ohjaustekniikat todella nopeasti. Kunhan hyvä vireys saadaan vakiomielentilaksi treeneihin ja meikäläinen oppii vähän hallitsemaan omaa kroppaa niin hyvä tulee!
   Kontaktiesteiden kanssa ollaan edetty aika kivasti. Päätin nyt ainakin toistaiseksi opettaa Kajolle pysäytyskontaktit (two on, two off), kun se aika luontevasti neidiltä tulee kun targetti on läntätty sinne kontaktin päähän. Keinun kanssa on tullut suurin edistys, mutta lankkua pitää tukea edelleen. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. A-estettä ollaan nyt myös alettu harjoitella, mutta aika epävarmasti on lähtenyt; Kajoa ei saa nousemaan sille kovinkaan helposti. Puomilta Kajo on nyt onnistunut tippumaan kerran (ihan mystinen tapaus, en ymmärrä mitä tapahtui, mutta alas neiti tuli nousevan osan puolessavälissä), mutta onneksi ei sattunut eikä jäänyt traumoja ja Kajo lähtee puomille edelleen halukkaasti.
   Kepeistä tulee myös pikkuhiljaa paremmat, mutta edelleen mennään käsiohjauksella ja pelkästään kuudella kepillä. Renkaan kanssa ei ole mennyt niin hyvin, neiti on nyt keksinyt että sieltä väleistäkin voi tosiaan mennä. Aletaankin nyt kotiharjoitella sen mökillä tekemäni renkaan (siis pelkän rengasosan) kanssa niin että saadaan iskostettua se renkaan muoto piskeläisen päähän kivana juttuna. Kotona pitäisi myös harjoitella eteenpäin lähetystä ja entistä parempaa takaakiertoa.
   Tärkeä oppipointti viimeajoilta, joka tuli muodostettua sanoiksi tuon Kajon yhtäkkisen pelkoflegmaattisuuden yhteydessä, on se, että agilityä ei kannata tehdä jollei koiralla ole kivaa ja kunnon vire päällä. Eli jos koira ei etene innokkaasti, ei kannata treenata, sillä siitä on enempi haittaa kuin hyötyä. Paljo palkkaus ja helpot tehtävät ovat ainakin tällä hetkellä Kajolle sellaisia, jotka ainakin yleensä nostattavat virettä. Sitä puolestaan laskevat liian pitkät tehtävät ja puolihuolimaton palkkaus, sekä turvattomuuden tuntu. Myös hormonit vaikuttavat selvästi, sillä nyt valeraskauden alettua treenit on olleet vähän sitä sun tätä kun neiti ensin tekee ja yhäkkiä ei teekään kun onkin jo muut ajatukset mielessä... Nyt siis pitää tehdä vaan kaikkea tosi helppoa ja mukavaa, ei ole hyötyä harrastaa jos ilo katoaa. Pitäisi siis vielä paremmin malttaa tehdä tarpeeksi yksinkertaisia asioita ja palkata usein ja todellakin osata lopettaa ajoissa. Melkein joka treenien jälkeen tuntuu, että taas tuli tehtyä Kajon kannalta hieman liikaa.
   Toiveissa on antoisa treenivuosi, ja kunhan saadaan muutama juttu napsahtamaan kohdilleen eiköhän siitä sellainen tulekin.