Hupsis, onpa vähän jäänyt tämä treeneistä kirjoittelu. Noh, nyt yritetään palata takaisin aiempaan kirjoittelutiheyteen. Valitettavasti tässä on nyt kuitenkin ehtinyt mennä niin monet harjoitukset, etten niitä mitenkään muista enää kaikkia. Tässä siis vain pieni kooste opetelluista asioista ja muista kommelluksista.
Bedlingtonagiliitoilussa ollaan harjoiteltu mm. sokeaa putkikulmaa, ennakoivaa valssia ja kerrattu erilaisia puolenvaihtotekniikoita. Yksi kerta pyhitettiin myös ihan kontaktiesteiden opetteluun yksittäin. Kajon vireystaso on ollut pääosin ihan hyvä, välillä alkoi toiselta puolelta kuuluva koirien haukunta ahdistaa niin että keskittymiskyky meni täysin kun melua kuului. Minullakin on ollut keskittymisvaikeuksia enempi vähempi ja sählään aika paljon ohjatessa. Pitäisi vielä enempi vaan ajatella sitä mitä ollaan tultu tekemään, eikä pohdiskella hallilla muita juttuja. Menee reeni melkein hukkaan jos ohjaaja ja ohjattava vuorotellen eksyvät muihin maailmoihin...
K9:n treeneissä oli ongelmana se, että Kajo alkoi pelkäämään siellä olevia muita koiria. Pari treeniä meni niin, että hyvä kun Kajoa sai ravaamaan kunnolla esteeltä toiselle, jatkuvasti neiti jäi tarkkailemaan ympäristöä. Yhdella aiemmalla kerralla nimittäin yksi ryhmän koirista juoksi yhtäkkiä Kajon päälle takaapäin kesken leikin. En ehtinyt väliin ja olettaisin, että Kajo menetti siinä luottamuksen minuun, että pitäisin vieraat poissa kun treenaamme siellä hallilla. Kun tämän asian lopulta tiedostin, treenien luonne meidän osalta muuttui turvallisuuden tunteen luomiseen ja hauskuuden tuomiseen varsinaisen eteenpäinpyrkivän harjoittelun sijaan. Hyvin nopeasti Kajo rentoutui treeneissä kun syötin sille nameja avokätisesti alusta alkaen pientenkin asioiden yhteydessä kuten toisen koiran haukkuessa tai mennessä läheltä ohi. Harjoitukset yksinkertaistettiin meidän osalta ihan yhden tai muutaman esteen mittaisiksi ja runsaspalkkaisiksi. Hetken päästä virtaa olikin ihan valtavasti, eikä meikäläinen enää joka kerta perässä pysynytkään. Ihanaa, että Kajo palautui tilanteesta niin nopeasti (siis ihan muutamassa viikossa).
Sporttikoirahallilla ollaan harjoiteltu lisää niistoja ja lisäksi mm. ennakoivaa valssia, päällejuoksua, sylikäännöksiä, pimeää putkikulmaa, takaaleikkausta jne. Kajoa on sielläkin kehuttu tosi taitavaksi siihen nähden kuinka vähän aikaa ollaan vasta treenattu. Kajo seuraa ja kuuntelee niin älyttömän hyvin; oppii ohjaustekniikat todella nopeasti. Kunhan hyvä vireys saadaan vakiomielentilaksi treeneihin ja meikäläinen oppii vähän hallitsemaan omaa kroppaa niin hyvä tulee!
Kontaktiesteiden kanssa ollaan edetty aika kivasti. Päätin nyt ainakin toistaiseksi opettaa Kajolle pysäytyskontaktit (two on, two off), kun se aika luontevasti neidiltä tulee kun targetti on läntätty sinne kontaktin päähän. Keinun kanssa on tullut suurin edistys, mutta lankkua pitää tukea edelleen. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. A-estettä ollaan nyt myös alettu harjoitella, mutta aika epävarmasti on lähtenyt; Kajoa ei saa nousemaan sille kovinkaan helposti. Puomilta Kajo on nyt onnistunut tippumaan kerran (ihan mystinen tapaus, en ymmärrä mitä tapahtui, mutta alas neiti tuli nousevan osan puolessavälissä), mutta onneksi ei sattunut eikä jäänyt traumoja ja Kajo lähtee puomille edelleen halukkaasti.
Kepeistä tulee myös pikkuhiljaa paremmat, mutta edelleen mennään käsiohjauksella ja pelkästään kuudella kepillä. Renkaan kanssa ei ole mennyt niin hyvin, neiti on nyt keksinyt että sieltä väleistäkin voi tosiaan mennä. Aletaankin nyt kotiharjoitella sen mökillä tekemäni renkaan (siis pelkän rengasosan) kanssa niin että saadaan iskostettua se renkaan muoto piskeläisen päähän kivana juttuna. Kotona pitäisi myös harjoitella eteenpäin lähetystä ja entistä parempaa takaakiertoa.
Tärkeä oppipointti viimeajoilta, joka tuli muodostettua sanoiksi tuon Kajon yhtäkkisen pelkoflegmaattisuuden yhteydessä, on se, että agilityä ei kannata tehdä jollei koiralla ole kivaa ja kunnon vire päällä. Eli jos koira ei etene innokkaasti, ei kannata treenata, sillä siitä on enempi haittaa kuin hyötyä. Paljo palkkaus ja helpot tehtävät ovat ainakin tällä hetkellä Kajolle sellaisia, jotka ainakin yleensä nostattavat virettä. Sitä puolestaan laskevat liian pitkät tehtävät ja puolihuolimaton palkkaus, sekä turvattomuuden tuntu. Myös hormonit vaikuttavat selvästi, sillä nyt valeraskauden alettua treenit on olleet vähän sitä sun tätä kun neiti ensin tekee ja yhäkkiä ei teekään kun onkin jo muut ajatukset mielessä... Nyt siis pitää tehdä vaan kaikkea tosi helppoa ja mukavaa, ei ole hyötyä harrastaa jos ilo katoaa. Pitäisi siis vielä paremmin malttaa tehdä tarpeeksi yksinkertaisia asioita ja palkata usein ja todellakin osata lopettaa ajoissa. Melkein joka treenien jälkeen tuntuu, että taas tuli tehtyä Kajon kannalta hieman liikaa.
Toiveissa on antoisa treenivuosi, ja kunhan saadaan muutama juttu napsahtamaan kohdilleen eiköhän siitä sellainen tulekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti