Kävin taas Kajon kanssa treenaamassa hallilla itsenäisesti. Tällä kerralla paneuduimme erityisesti puomiin.
Periaatteessa Kajo on mennyt puomia alusta alkaen tosi reippaasti ja hienosti. Jostain syystä ensimmäisen askeleen ottaminen puomille on kuitenkin ollut hankalaa; melkein joka kerta kun lähdemme puomille, Kajo kiertää puomin alkuosan, kuin haluten nousta sille mielummin sivusta kuin suoraan edestä. Melkein joka kerta lähtö pitää siis ottaa uudestaan, ja koira vedättää holelliseti ja rauhallisesti alkuun (mistä se osaa jatkaa tosi reippaasti ja menohaluisesti eteenpäin).
Teimme puomin muutaman kerran molemmin puolin tavalliseen tapaan vedättämällä/johdattamalla koiraa eteenpäin kädessä olevan namin avulla. Varmuuden vuoksi avustaja kulki toisella puolella. Lähtö puomille ei kuitenkaan parantunut yhtään. Lisäksi Kajo seurasi kättäni niin hanakasti, että jos vedin sitä kauemmaksi (siis pois puomin päältä) koira oli vähällä tulla perässä tyhjän päälle. Minusta olisi parempi, että koira keskittyisi puomilla itse suoritukseen, eikä ojaajaan liikkeisiin.
Pidin tuumaustauon. Laitoin puomin alkuosan sivuille estetolpat estämään koiraa lähtemästä puomille vinosti. En tiedä oliko tällainen toimintatapa oikea tai suotava tällaisessa tilaneteessa, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Jotta koira ei olisi niin fiksoitunut käteeni, päätin opettaa sille itsenäisempää suoritustapaa. Pyysin kuitenkin avustajaa kulkemaan Kajon vierellä sen suorittaessa puomia, ettei koira menisi siinä ihan yksin. Lisäksi laitoin Kajon tukan ponnarille, että se varmasti näkee mitä tekee.
Alku oli tolppienkin kanssa hankala, Kajo ei halunnut lähteä puomille suoraan lähettämällä. Vedätin koiran siis namipalan kanssa alkuun, josta se jatkoikin sitten hienosti ja reippaasti eteenpäin. Targetti laskevan kontaktipinnan luona hidasti Kajon vauhtia hyvin ja Kajo jäi nätisti seisomaan kontaktin päälle syödessään palkkanamejaan. Teimme taas muutamia toistoja molemmin puolin. Estetolpat auttoivat koiraa selvästi lähtemään suoraan puomille turhia kiertelemättä, mutta lähtö oli yhä hyvin epävarma. Kajo ei lähtenyt kertaakaan liikkeelle suoraan lähettämällä, vaan sille piti joka kerta antaa alkuvauhti vedättämällä.
Pidimme taas tauon ja otin estetolpat pois, jottei koira tottuisi niihin liikaa. Niiden vähäkin käyttö näköjään kuitenkin auttoi, sillä Kajo ei enää kaarrellut lähdössä yhtä paljon. Kajo jopa lähti puomille kerran ihan puhtaasti lähettämällä! Kun itsenäinen suoritus sujui Kajolta kuin vettä vaan, aloin liikkua koiran perässä sen edetessä puomilla. Suhisin Kajolle sen itse hidastaessa tullessaan targetille, jos Kajo vaikka joskus ehdollistuisi siihen.
Olimme tehneet puomia koko ajan yhteen suuntaan, joten tauon jälkeen teimme sitä vielä toiseen suuntaan. Ensin kaikki meni hienosti, koira lähti nätisti liikkeelle ja eteni puomilla tarkkaavaisesti. Sitten tyhmeliini hyppäsi laskevalta osalta alas sivulle juuri ennen kontaktipinnan alkua. Melkein sydän pysähtyi säikähdyksestä, kun en osannut odottaa mitään sellaista. Hyppy ei kuitenkaan onneksi tapahtunut hirveän korkealta ja koira oli ihan ok sen jälkeen. Kannoin koiran takaisin puomin toiseen päähän ja lähetin sen uudelleen liikkeelle. Sama juttu taas. Nostin koiran puomin päälle laskevan osan eteen ja vedätin sen huolellisesti alas. Toistimme tämän muutamaan kertaan molemmin puolin ja Kajo lakkasi yrittämästä hypätä kesken kaiken alas. Menimme takaisin puomin alkuun ja lähetin sen puomille, mutta liikuin tällä kertaa varmuuden vuoksi taas ihan vierellä, jos neiti saisi uudestaan typeriä ideoita päähänsä. Hidastin Kajoa vielä kädellä alastulossa, varmuuden vuoksi. Vielä yksi yritys ja Kajo meni puomin hienosti ja turvallisesti alusta loppuun. Vaikka näyttikin, että harjoitus olisi saamassa katastrofaalisen päätöksen, saimme hyvän ja puhtaan suorituksen loppuun. Hajoituksen nettohyöty jäi myöskin selkeästi plussan puolelle, sillä koiran itsenäisyys ja suoritusvarmuus paranivat huomattavasti.
Puomirumban jälkeen pidimme pitkän tauon, jonka jälkeen kokeilimme taas keppejä. Ihmeitä oli tapahtunut viikon tauon aikana! Kun viime viikolla Kajo vain seurasi kättä ja sitä piti ohjata huolellisesti jokaisen kepin kohdalla... Nyt neiti teki jo ihan kunnon pujotteluliikettä! Kajo ei ollut enää yhtään niin riippuvainen namikäden liikkeestä kuin ennen. Valtavaa edistystä!
Koira puhkui keppienkin jälkeen vielä intoa, joten lopuksi teimme muutamaan kertaan kolmen hypyn sarjan. Hienosti meni sekin; Kajo ei enää yhtään yrittänyt oikoa esteiden välissä minun luokse hakemaan namia. Pari viimeistä suoritusta palkkasin lelulla, mikä toi kummaa lisäpontevuutta Kajon menoon.
Oikein hyödyllinen ja positinen omatoiminen harjoitus oli, vaikka itse sanonkin. Paljon päästiin taas eteenpäin. Ensi viikolla alkaakin sitten jo alkeisjatkokurssi!
tiistai 27. heinäkuuta 2010
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Ratjuoksuharjoitus Hyvinkäällä vol2
Pääsimme taas mukaan bedlingtonien ratajuoksuharjoituksiin. Sää oli kammottavan kuuma, kolmisenkymmentä astetta lämmintä. Onneksi oli puolipilvistä, eikä aurinko siis porottanut ihan koko aikaa.
Kastelin Kajon pään ja selän ja kyljet märiksi, ettei se läkähtyisi radalle. Kuumuuden vuoksi turkki kuivui todella nopeasti ja koiran niskaan piti kaataa vettä harjoitusten aikana useampaan otteeseen. Tukka kuivui aina niin nopeasti, ettei vesikampaus riittänyt karvojen pitämiseksi pois silmien edestä. Karvat piti siis laittaa vielä pompulalla kiinni.
Varmuuden vuoksi katsoimme Kajon kanssa muutaman muun koiran juoksua, että Kajo varmasti muistaisi mistä on kyse. En vieläkään luottanut täysin siihen, että Kajo tajuaa jutun idean suoraan. Olisin halunnut taas vähän leikityttää Kajoa vieheellä, että se varmasti tietäisi, että siihen saa käydä kiinni. Meidän vuorolla vieheen vetäjä kuitenkin antoi vieheen suoraan minun kainaloon ja käski kävellä melkein suoran päähän asti.
Ja kyllähän Kajosta oikeastaan näkikin, että se tiesi mitä oli tekeillä. Niin innoissaan se hyppi ja pomppi ja veti hihnassa radalla.
Niinpä Kajo lähtikin hienosti liikkeelle heti ensimmäisellä vedolla. Kuulemma alkumatka meni ehkä vähän pomppimisen puolelle; loppumatkan juoksi kuitenkin ihan kunnolla. Kajo tarttui taas hyvin vieheeseen, repi sitä oikein kunnolla ja innoissaan ja murisi samalla hurjasti.
Toinen veto oli ainakin takaapäin katsottuna aika samannäköinen kuin ensimmäinenkin, mutta voisin kuvitella, että juoksi tasaisemmin. Kajo ei olisi millään malttanut lähteä radalta. Viehe oli niin mahdottoman kiva; Kajo yritti tarttua siihen uudestaan viimeiseen asti.
Uutta vuoroa ja viimeistä vetoa odotellessa kastelin Kajon uudestaan kun turkki oli ehtinyt jo kuivua. Juoda Kajo ei juurikaan malttanut, vaikka sille vettä tyrkytinkin. Nestehukalta vältyttiin kuitenkin, onneksi.
Viimeinen veto oli varmaan taas paras. Takaapäinkin katsottuna Kajo ihan selvästi juoksi lujaa ja tasaisesti alusta loppuun.
Kesälle on järkätty vielä yksi harjoitus, johon olisi myös tarkoitus osallistua. Kajosta juokseminen ja erityisesti sen vieheen repiminen on niin kivaa, että pitäähän sen päästä tätä tekemään aina kun mahdollista.
Kastelin Kajon pään ja selän ja kyljet märiksi, ettei se läkähtyisi radalle. Kuumuuden vuoksi turkki kuivui todella nopeasti ja koiran niskaan piti kaataa vettä harjoitusten aikana useampaan otteeseen. Tukka kuivui aina niin nopeasti, ettei vesikampaus riittänyt karvojen pitämiseksi pois silmien edestä. Karvat piti siis laittaa vielä pompulalla kiinni.
Varmuuden vuoksi katsoimme Kajon kanssa muutaman muun koiran juoksua, että Kajo varmasti muistaisi mistä on kyse. En vieläkään luottanut täysin siihen, että Kajo tajuaa jutun idean suoraan. Olisin halunnut taas vähän leikityttää Kajoa vieheellä, että se varmasti tietäisi, että siihen saa käydä kiinni. Meidän vuorolla vieheen vetäjä kuitenkin antoi vieheen suoraan minun kainaloon ja käski kävellä melkein suoran päähän asti.
Ja kyllähän Kajosta oikeastaan näkikin, että se tiesi mitä oli tekeillä. Niin innoissaan se hyppi ja pomppi ja veti hihnassa radalla.
Niinpä Kajo lähtikin hienosti liikkeelle heti ensimmäisellä vedolla. Kuulemma alkumatka meni ehkä vähän pomppimisen puolelle; loppumatkan juoksi kuitenkin ihan kunnolla. Kajo tarttui taas hyvin vieheeseen, repi sitä oikein kunnolla ja innoissaan ja murisi samalla hurjasti.
Toinen veto oli ainakin takaapäin katsottuna aika samannäköinen kuin ensimmäinenkin, mutta voisin kuvitella, että juoksi tasaisemmin. Kajo ei olisi millään malttanut lähteä radalta. Viehe oli niin mahdottoman kiva; Kajo yritti tarttua siihen uudestaan viimeiseen asti.
Uutta vuoroa ja viimeistä vetoa odotellessa kastelin Kajon uudestaan kun turkki oli ehtinyt jo kuivua. Juoda Kajo ei juurikaan malttanut, vaikka sille vettä tyrkytinkin. Nestehukalta vältyttiin kuitenkin, onneksi.
Viimeinen veto oli varmaan taas paras. Takaapäinkin katsottuna Kajo ihan selvästi juoksi lujaa ja tasaisesti alusta loppuun.
Kesälle on järkätty vielä yksi harjoitus, johon olisi myös tarkoitus osallistua. Kajosta juokseminen ja erityisesti sen vieheen repiminen on niin kivaa, että pitäähän sen päästä tätä tekemään aina kun mahdollista.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Omatoiminen agilityharjoitus hallilla
Pääsimme Hakkilan hallille harjoittelemaan itsenäisesti. Halusin saada esteeltä-putkelle -ongelman lopulliseen päätökseensä, sillä en voinut olla varma, pätikö Kajon mökillä oppima myös hallilla ja oikeilla esteillä.
Aloitimme taas suoralla ja lyhyellä putkella. Se meni ihan helposti. Pidensin putkea, muutaman kerran koira siitä läpi ja tauko. Jatkoimme vartin päästä taas putken kanssa, pidensin sitä pikkuhiljaa aina muutaman toiston jälkeen ja laitoin mutkallekin. Lopulta Kajo meni putkesta ilman ongelmia niinkin, ettei sen toinen pää näkynyt ollenkaan putken toiselta suulta.
Sitten pystytin putken eteen yhden hyppyesteen. Olin melkein varma, ettei yhdistelmä tule onnistumaan. Kas kummaa, Kajo menikin hienosti, melkein epäröimättä putkeen esteen jälkeen. Mökkiharjoittelu siis auttoi todella. Muutaman hieman epäröivän toiston jälkeen Kajo meni yhdistelmän jo tosi hienosti ja reippaasti.
Tauon jälkeen teimme yksi este ja putki yhdistelmän vielä uudestaan ja sitten lisäsin putken eteen toisenkin esteen. Ja hienosti meni sekin. Saimme siis vihdoinkin tehtyä kokonaisuudessaan sen viimeisen alkeiskurssikerran tehtävän.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä jostain syystä Kajo kiinnostui hirmuisesti maassa olevista pienistä papreisilpun palasista (luuli niitä varmaan nameiksi...). Pari yritystä epäonnistui siis surkeasti, kun Kajo jäi vaan tonkimaan maata kesken harjoituksen. Kannoin Kajon kentän laidalle vartiksi pohtimaan sitä, minkä takia olemme hallilla. Kajon keskittymisen heropaantuminen kieli luultavasti myös väsymyksestä, joten laitoin lelun sivuun ja valmistelin Kajolle ison läjän nameja targetille putken päähän. Jäähyajan loputtua hain Kajon takaisin harjoituksen pariin, täksi viimeiseski yritykseksi. Kajo menikin esteet ja putken oikein hienosti ja sai siitä jätti-ison herkkupalkan. Siihen oli hyvä lopettaa.
Ahneuksissani harjoittelimme vielä lopuksi muutamaan kertaan keppejä. Kuivaharjoittelin tietenkin taas itse ensin, ja syötin Kajolle sitten velä loput namit pujotellessa. Vaikka Kajo olikin jo aika väsyksissä ja sanut äskettäin ison herkkupalkan namit tuntuivat kuitenkin maistuvan erinomaisen hyvin, eli tuskin harjoituksesta haittaa oli.
Aloitimme taas suoralla ja lyhyellä putkella. Se meni ihan helposti. Pidensin putkea, muutaman kerran koira siitä läpi ja tauko. Jatkoimme vartin päästä taas putken kanssa, pidensin sitä pikkuhiljaa aina muutaman toiston jälkeen ja laitoin mutkallekin. Lopulta Kajo meni putkesta ilman ongelmia niinkin, ettei sen toinen pää näkynyt ollenkaan putken toiselta suulta.
Sitten pystytin putken eteen yhden hyppyesteen. Olin melkein varma, ettei yhdistelmä tule onnistumaan. Kas kummaa, Kajo menikin hienosti, melkein epäröimättä putkeen esteen jälkeen. Mökkiharjoittelu siis auttoi todella. Muutaman hieman epäröivän toiston jälkeen Kajo meni yhdistelmän jo tosi hienosti ja reippaasti.
Tauon jälkeen teimme yksi este ja putki yhdistelmän vielä uudestaan ja sitten lisäsin putken eteen toisenkin esteen. Ja hienosti meni sekin. Saimme siis vihdoinkin tehtyä kokonaisuudessaan sen viimeisen alkeiskurssikerran tehtävän.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä jostain syystä Kajo kiinnostui hirmuisesti maassa olevista pienistä papreisilpun palasista (luuli niitä varmaan nameiksi...). Pari yritystä epäonnistui siis surkeasti, kun Kajo jäi vaan tonkimaan maata kesken harjoituksen. Kannoin Kajon kentän laidalle vartiksi pohtimaan sitä, minkä takia olemme hallilla. Kajon keskittymisen heropaantuminen kieli luultavasti myös väsymyksestä, joten laitoin lelun sivuun ja valmistelin Kajolle ison läjän nameja targetille putken päähän. Jäähyajan loputtua hain Kajon takaisin harjoituksen pariin, täksi viimeiseski yritykseksi. Kajo menikin esteet ja putken oikein hienosti ja sai siitä jätti-ison herkkupalkan. Siihen oli hyvä lopettaa.
Ahneuksissani harjoittelimme vielä lopuksi muutamaan kertaan keppejä. Kuivaharjoittelin tietenkin taas itse ensin, ja syötin Kajolle sitten velä loput namit pujotellessa. Vaikka Kajo olikin jo aika väsyksissä ja sanut äskettäin ison herkkupalkan namit tuntuivat kuitenkin maistuvan erinomaisen hyvin, eli tuskin harjoituksesta haittaa oli.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Mökkiagilityä
Tein vaihtelevasti samoja/samankaltaisia harjoituksia kuin mitä alkeiskurssillakin. Lähinnä treenasimme myöhään iltaisin auringon jo painuttua puiden latvojen taa, muulloin oli liian kuuma.
Harjoittelimme aluksi esteitä ihan yksittäin. Hyppyesteet menivät yhtä helposti kuin kurssillakin. Keppien opettelua jatkoimme molemmat, kuivaharjoittelin käsiohjausta vähintään yhtä paljon kuin ohjasin koiraa. Putken opetteluun keskityin erityisesti sen kanssa olleiden hankaluuksien vuoksi. Teimme useita lyhyitä, mutta riehakkaita harjoituksia, joissa koira roikkui lelussa koko muun ajan, paitsi silloin se välillä meni putken läpi. Putkesta tulikin vihdoin Kajolle varsin mieluisa; se rupesi menemään putkeen ihan oma-aloitteisesti muulloinkin kuin harjoitusten yhteydessä (olin laiska, enkä jaksanut roudata esteitä pois rannalta ja takaisin jokaista harjoitusta varten, vaan ne saattoivat olla rannalla montakin päivää).
Rengas oli Kajosta vaikea, vaikka hallin oikean renkaan kanssa ei ollut ollut ongelmia kertaakaan. Ehkä se oli oudon näköinen tai liika korkeus häiritsi (ei se mitenkään älyttömän ylikorkea ole, mutta kuitenkin korkeampi kuin esteet mitä ollaan aiemmin tehty). Pari ensimmäistä harjoitusta lopetimme siihen, että koira meni sen läpi edes kerran toivotulla tavalla. Muutaman sellaisen treenin jälkeen jokin tuntui pikkuhiljaa loksahtavan Kajon päässä ja se rupesi menemään sitä jo ihan reippaasti.
Useamman esteen yhdistelmistä teimme ensimmäisenä ihan vaan kahta peräkkäistä hyppyestettä. Kerran tai kahdesti onnistuneiden yritysten välissä Kajo oikaisi esteiden välistä eikä siis hypännytkään toista estettä. Muuten nämä harjoitukset siis sujuivat hyvin ja kahden peräkkäisen esteen suoritusvarmuu parani jonkin verran.
Teimme myös alkeiskurssiltakin tuttua putkelta esteelle yhdistelmää, jonka kanssa ei putkiharjoitusten jälkeen ollut mitään ongelmaa. Viimeisen alkeiskurssikerran lähestulkoon ylivoimaisen haastavaa esteeltä putkeen yhdistelmää pääsimme lopulta harjoittelemaan kun kaikki edellämainitut harjoitukset oltiin saatu toimimaan. Ensialkuun Kajo ei edelleenkään suostunut menemään esteen jälkeen putkeen (meni kyllä esteen hienosti). Harjoittelimme siinä vielä lisää pelkkää putkea, lisäsin lähetysmatkaa putkelle jne. ja sitten yritimme uudestaan. Vihdoinkin Kajo meni sinne putkeen! Ei ensimmäinen onnistuminen mikään tyylikäs ollut, stoppi tuli taas ennen putkea, mutta toisella kehotuksella Kajo menikin sinne. Se mursi sen jonkin ihmeellisen näkymättömän esteen, joka Kajolla oli ollut tämän yhdistelmän suorittamiselle. Tämän jälkeen Kajo meni yhdistelmän kuin vettä vaan. Toivottavasti sama onnistuu myös hallilla oikeilla esteillä....
Harjoittelimme aluksi esteitä ihan yksittäin. Hyppyesteet menivät yhtä helposti kuin kurssillakin. Keppien opettelua jatkoimme molemmat, kuivaharjoittelin käsiohjausta vähintään yhtä paljon kuin ohjasin koiraa. Putken opetteluun keskityin erityisesti sen kanssa olleiden hankaluuksien vuoksi. Teimme useita lyhyitä, mutta riehakkaita harjoituksia, joissa koira roikkui lelussa koko muun ajan, paitsi silloin se välillä meni putken läpi. Putkesta tulikin vihdoin Kajolle varsin mieluisa; se rupesi menemään putkeen ihan oma-aloitteisesti muulloinkin kuin harjoitusten yhteydessä (olin laiska, enkä jaksanut roudata esteitä pois rannalta ja takaisin jokaista harjoitusta varten, vaan ne saattoivat olla rannalla montakin päivää).
Rengas oli Kajosta vaikea, vaikka hallin oikean renkaan kanssa ei ollut ollut ongelmia kertaakaan. Ehkä se oli oudon näköinen tai liika korkeus häiritsi (ei se mitenkään älyttömän ylikorkea ole, mutta kuitenkin korkeampi kuin esteet mitä ollaan aiemmin tehty). Pari ensimmäistä harjoitusta lopetimme siihen, että koira meni sen läpi edes kerran toivotulla tavalla. Muutaman sellaisen treenin jälkeen jokin tuntui pikkuhiljaa loksahtavan Kajon päässä ja se rupesi menemään sitä jo ihan reippaasti.
Useamman esteen yhdistelmistä teimme ensimmäisenä ihan vaan kahta peräkkäistä hyppyestettä. Kerran tai kahdesti onnistuneiden yritysten välissä Kajo oikaisi esteiden välistä eikä siis hypännytkään toista estettä. Muuten nämä harjoitukset siis sujuivat hyvin ja kahden peräkkäisen esteen suoritusvarmuu parani jonkin verran.
Teimme myös alkeiskurssiltakin tuttua putkelta esteelle yhdistelmää, jonka kanssa ei putkiharjoitusten jälkeen ollut mitään ongelmaa. Viimeisen alkeiskurssikerran lähestulkoon ylivoimaisen haastavaa esteeltä putkeen yhdistelmää pääsimme lopulta harjoittelemaan kun kaikki edellämainitut harjoitukset oltiin saatu toimimaan. Ensialkuun Kajo ei edelleenkään suostunut menemään esteen jälkeen putkeen (meni kyllä esteen hienosti). Harjoittelimme siinä vielä lisää pelkkää putkea, lisäsin lähetysmatkaa putkelle jne. ja sitten yritimme uudestaan. Vihdoinkin Kajo meni sinne putkeen! Ei ensimmäinen onnistuminen mikään tyylikäs ollut, stoppi tuli taas ennen putkea, mutta toisella kehotuksella Kajo menikin sinne. Se mursi sen jonkin ihmeellisen näkymättömän esteen, joka Kajolla oli ollut tämän yhdistelmän suorittamiselle. Tämän jälkeen Kajo meni yhdistelmän kuin vettä vaan. Toivottavasti sama onnistuu myös hallilla oikeilla esteillä....
Kaikki kuvat: Katri Nevanperä
torstai 15. heinäkuuta 2010
Omatekemät agilityesteet
Rakensin Kajolle muutaman agilityesteen omaa pienimuotoista harjoittelua varten. Esteitä rakennettaessa on otettu huomioon koiran ja ohjaajan turvallisuuus; kaikki reunat on hiottu pyöreiksi ja esteet on suunnoteltu niin, ettei niistä törröttäisi minkäänlaisia kulmia sun muita joihin koira tai ohjaaja voisi itsensä satuttaa.
- Putki - Ikeasta lasten ryömimisputki. Hieman pieni ja lyhyt, eikä sitä saa mutkalle. Hyvä kunnollisen putken korvike kuitenkin. Ajaa asiansa. Pyörimisen estämiseksi putken molemmilla suilla on painot; hiekalla täytetyt pienet muovipussit, jotka on yhdistetty narulla putken yli. Painot olidi hyvä olla jostain kestävämmästä materiaalista, sillä näihin tuli reikiä jo ensimmäisen viiden minuutin aikana käyttöönotosta. Toimivat kuitenkin tarpeeksi hyvin meidän tarpeisiin.
- Kepit (6kpl) - Löysin mökin takaa hylättyä sähköputkea, josta sahasin n. 120cm pitkiä pätkiä. Pysyvät hyvin pystyssä hiekkaan upotettuina. Lisäjäntevyyttä (ettei anna niin hyvin periksi) sai keppeihin hakkaamalla niitä vasaralla syvemmälle heikkaan. Kepit tietenkin asetettiin suoraan linjaan 60cm välein niinkuin kuuluukiin. Vallan hyvin toimiva systeemi. Ainoa selkeä miinus on hankala siirreltävyys. Keppejä olisi kiva olla se täydet 12 kappaletta, mutta materiaalia ei ollut enempää. (Kuva tulossa myöhemmin...)
- Rengas - Ostin pienen hulahularenkaan (läpimitta 60cm). Rengas oli kuitenkin itsessään vähän turhan kapea ja läpimitaltaankin iso näin pienelle koiralle. "Pienensin" rengasta ja samalla levensin sen reunusta lisäämällä kaksi kierrosta puutarhaletkua renkaan sisäreunalle. Hökötyksen sain kasaan kierittämällä sen ympärille reilusti ilmastointiteippiä. Laudanpätkistä tein renkaalle telineen. Renkaasta tuli niinikään vain harjoitusrengas, sillä ison kehikko olisi ollut liian massiivinen näihin olosuhteisiin ja säilitystiloihin. Tarkoista laskelmista huolimatta renkaasta tuli liian korkea, minkä takia en viitsi kovin paljoa koiraa hypyttää sillä. Lyhyitä harjoituksia sillä voi kuitenkin tehdä hyvin, eli ihan ok täyttää tehtävänsä.
- Hyppyesteet - Rakensin vanhoista laudoista kaksi hyppyestettä. Tolppien malli on oma design, vaikkakin niihin on otettu paljon vaikutteita näkemistäni esteistä. Tavoitteena oli tehdä mahdollisimma pienestä määrästä laudanpätkiä mahdollisimman pienet ja kevyet esteet. Lauta kuitenkin sattui olemaan aika leveää... Kannattimet väänsin paksusta rautalangasta ja ne ripustetaan tolppiin tehtyihin koloihin. Rimat ovat halpahallista ostettuja haravan-/ luudanvarsia. Kannattimet on muotoiltu niin, että rima tippuu kevyestä kosketuksesta. Esteet pitäisi vielä lakata tai maalata.
Tärkeää!:
Kotiharjoituksissakin pitää muistaa verrytellä koira ennen ja jälkeen harjoituksen. Koiraa ei myöskään tule hyppyyttää liikaa. Harjoitusten tulee olla lyhyitä ja hyvin tauotettuja, kuten oikeissakin ohjatuissa treeneissä. Turvallinen alusta, pehmeä ja liukastamaton, on tärkeä onnettomuuksien välttämiseksi. Esteet pitää suorittaa oikein ja turvallisesti, niinkuin agilitykursseilla on opetettu. Älä siis unohda aivoja narikkaan, samat säännöt ja turvallisuusohjeet pätevät niin agilityhalleilla kuin kotioloissakin!
- Putki - Ikeasta lasten ryömimisputki. Hieman pieni ja lyhyt, eikä sitä saa mutkalle. Hyvä kunnollisen putken korvike kuitenkin. Ajaa asiansa. Pyörimisen estämiseksi putken molemmilla suilla on painot; hiekalla täytetyt pienet muovipussit, jotka on yhdistetty narulla putken yli. Painot olidi hyvä olla jostain kestävämmästä materiaalista, sillä näihin tuli reikiä jo ensimmäisen viiden minuutin aikana käyttöönotosta. Toimivat kuitenkin tarpeeksi hyvin meidän tarpeisiin.
- Rengas - Ostin pienen hulahularenkaan (läpimitta 60cm). Rengas oli kuitenkin itsessään vähän turhan kapea ja läpimitaltaankin iso näin pienelle koiralle. "Pienensin" rengasta ja samalla levensin sen reunusta lisäämällä kaksi kierrosta puutarhaletkua renkaan sisäreunalle. Hökötyksen sain kasaan kierittämällä sen ympärille reilusti ilmastointiteippiä. Laudanpätkistä tein renkaalle telineen. Renkaasta tuli niinikään vain harjoitusrengas, sillä ison kehikko olisi ollut liian massiivinen näihin olosuhteisiin ja säilitystiloihin. Tarkoista laskelmista huolimatta renkaasta tuli liian korkea, minkä takia en viitsi kovin paljoa koiraa hypyttää sillä. Lyhyitä harjoituksia sillä voi kuitenkin tehdä hyvin, eli ihan ok täyttää tehtävänsä.
Tärkeää!:
Kotiharjoituksissakin pitää muistaa verrytellä koira ennen ja jälkeen harjoituksen. Koiraa ei myöskään tule hyppyyttää liikaa. Harjoitusten tulee olla lyhyitä ja hyvin tauotettuja, kuten oikeissakin ohjatuissa treeneissä. Turvallinen alusta, pehmeä ja liukastamaton, on tärkeä onnettomuuksien välttämiseksi. Esteet pitää suorittaa oikein ja turvallisesti, niinkuin agilitykursseilla on opetettu. Älä siis unohda aivoja narikkaan, samat säännöt ja turvallisuusohjeet pätevät niin agilityhalleilla kuin kotioloissakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)