Kävin taas Kajon kanssa treenaamassa hallilla itsenäisesti. Tällä kerralla paneuduimme erityisesti puomiin.
Periaatteessa Kajo on mennyt puomia alusta alkaen tosi reippaasti ja hienosti. Jostain syystä ensimmäisen askeleen ottaminen puomille on kuitenkin ollut hankalaa; melkein joka kerta kun lähdemme puomille, Kajo kiertää puomin alkuosan, kuin haluten nousta sille mielummin sivusta kuin suoraan edestä. Melkein joka kerta lähtö pitää siis ottaa uudestaan, ja koira vedättää holelliseti ja rauhallisesti alkuun (mistä se osaa jatkaa tosi reippaasti ja menohaluisesti eteenpäin).
Teimme puomin muutaman kerran molemmin puolin tavalliseen tapaan vedättämällä/johdattamalla koiraa eteenpäin kädessä olevan namin avulla. Varmuuden vuoksi avustaja kulki toisella puolella. Lähtö puomille ei kuitenkaan parantunut yhtään. Lisäksi Kajo seurasi kättäni niin hanakasti, että jos vedin sitä kauemmaksi (siis pois puomin päältä) koira oli vähällä tulla perässä tyhjän päälle. Minusta olisi parempi, että koira keskittyisi puomilla itse suoritukseen, eikä ojaajaan liikkeisiin.
Pidin tuumaustauon. Laitoin puomin alkuosan sivuille estetolpat estämään koiraa lähtemästä puomille vinosti. En tiedä oliko tällainen toimintatapa oikea tai suotava tällaisessa tilaneteessa, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Jotta koira ei olisi niin fiksoitunut käteeni, päätin opettaa sille itsenäisempää suoritustapaa. Pyysin kuitenkin avustajaa kulkemaan Kajon vierellä sen suorittaessa puomia, ettei koira menisi siinä ihan yksin. Lisäksi laitoin Kajon tukan ponnarille, että se varmasti näkee mitä tekee.
Alku oli tolppienkin kanssa hankala, Kajo ei halunnut lähteä puomille suoraan lähettämällä. Vedätin koiran siis namipalan kanssa alkuun, josta se jatkoikin sitten hienosti ja reippaasti eteenpäin. Targetti laskevan kontaktipinnan luona hidasti Kajon vauhtia hyvin ja Kajo jäi nätisti seisomaan kontaktin päälle syödessään palkkanamejaan. Teimme taas muutamia toistoja molemmin puolin. Estetolpat auttoivat koiraa selvästi lähtemään suoraan puomille turhia kiertelemättä, mutta lähtö oli yhä hyvin epävarma. Kajo ei lähtenyt kertaakaan liikkeelle suoraan lähettämällä, vaan sille piti joka kerta antaa alkuvauhti vedättämällä.
Pidimme taas tauon ja otin estetolpat pois, jottei koira tottuisi niihin liikaa. Niiden vähäkin käyttö näköjään kuitenkin auttoi, sillä Kajo ei enää kaarrellut lähdössä yhtä paljon. Kajo jopa lähti puomille kerran ihan puhtaasti lähettämällä! Kun itsenäinen suoritus sujui Kajolta kuin vettä vaan, aloin liikkua koiran perässä sen edetessä puomilla. Suhisin Kajolle sen itse hidastaessa tullessaan targetille, jos Kajo vaikka joskus ehdollistuisi siihen.
Olimme tehneet puomia koko ajan yhteen suuntaan, joten tauon jälkeen teimme sitä vielä toiseen suuntaan. Ensin kaikki meni hienosti, koira lähti nätisti liikkeelle ja eteni puomilla tarkkaavaisesti. Sitten tyhmeliini hyppäsi laskevalta osalta alas sivulle juuri ennen kontaktipinnan alkua. Melkein sydän pysähtyi säikähdyksestä, kun en osannut odottaa mitään sellaista. Hyppy ei kuitenkaan onneksi tapahtunut hirveän korkealta ja koira oli ihan ok sen jälkeen. Kannoin koiran takaisin puomin toiseen päähän ja lähetin sen uudelleen liikkeelle. Sama juttu taas. Nostin koiran puomin päälle laskevan osan eteen ja vedätin sen huolellisesti alas. Toistimme tämän muutamaan kertaan molemmin puolin ja Kajo lakkasi yrittämästä hypätä kesken kaiken alas. Menimme takaisin puomin alkuun ja lähetin sen puomille, mutta liikuin tällä kertaa varmuuden vuoksi taas ihan vierellä, jos neiti saisi uudestaan typeriä ideoita päähänsä. Hidastin Kajoa vielä kädellä alastulossa, varmuuden vuoksi. Vielä yksi yritys ja Kajo meni puomin hienosti ja turvallisesti alusta loppuun. Vaikka näyttikin, että harjoitus olisi saamassa katastrofaalisen päätöksen, saimme hyvän ja puhtaan suorituksen loppuun. Hajoituksen nettohyöty jäi myöskin selkeästi plussan puolelle, sillä koiran itsenäisyys ja suoritusvarmuus paranivat huomattavasti.
Puomirumban jälkeen pidimme pitkän tauon, jonka jälkeen kokeilimme taas keppejä. Ihmeitä oli tapahtunut viikon tauon aikana! Kun viime viikolla Kajo vain seurasi kättä ja sitä piti ohjata huolellisesti jokaisen kepin kohdalla... Nyt neiti teki jo ihan kunnon pujotteluliikettä! Kajo ei ollut enää yhtään niin riippuvainen namikäden liikkeestä kuin ennen. Valtavaa edistystä!
Koira puhkui keppienkin jälkeen vielä intoa, joten lopuksi teimme muutamaan kertaan kolmen hypyn sarjan. Hienosti meni sekin; Kajo ei enää yhtään yrittänyt oikoa esteiden välissä minun luokse hakemaan namia. Pari viimeistä suoritusta palkkasin lelulla, mikä toi kummaa lisäpontevuutta Kajon menoon.
Oikein hyödyllinen ja positinen omatoiminen harjoitus oli, vaikka itse sanonkin. Paljon päästiin taas eteenpäin. Ensi viikolla alkaakin sitten jo alkeisjatkokurssi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti