Tokon alkeiskurssi - arkitottelevaisuus 6/6

Viimeisestä kerrasta tuli aika seuraamispainoitteinen. Aivan aluksi oli joka kerralta tuttuun tapaan luoksepäästävyysharjoitus. Nyt Kajo jopa oli hyppimättä ja pomppimatta kun tungin sille käytännössä koko aja namia suuhun. Ehkä se tästä pikkuhiljaa oppii oikeasti tervehtimään hillitysti...
   Sitten oli ihan pelkkää seuraamista, minkä jälkeen muut tekivät seuraamisesta seisomaan jäämistä ja maahan menoa. Kajon kanssa yitin harjoitella, että Kajo istuisi seuraamisesta pysähdyttäessä. Tuloksia ei oikein tullut kun vieläpä astuin Kajon varpaille, eli loppuaika meni siihen, että vahvistin uudestaan lähelläpysymistä seuraamisessa.
   Teimme taas piirikontaktiharjoituksen ja pujottelun. Lopuksi tehtiin vähän maahanmenoa ja paikallaanoloa. Kajon paikallaanolosta löytyi se puute, että neiti nousee ylös ja kääntyy ympäri jos menen sen selän taakse. Siinä siis meille harjoiteltavaa.
   Kajo oli taas aika kuuliainen, vaikkakin keskittyminen lopahti aiemmin kuin edellisellä kerralla. Nyt pitää vaan toivoa, että päästään jatkoryhmään jatkamaan. Paikkoja on kuulemma rajoitetusti, eli varmaa se ei ole...

Tokon alkeiskurssi - arkitottelevaisuus 5/6

Tänään treenien painopiste oli seuraamisen harjoittelussa. Aluksi harjoittelimme seuraamista ihan itsenäisesti. Tein Kajon kanssa ihan pieniä pätkiä lennosta. Kajon keskittymiskyky oli suht hyvä verrattuna siihen mitä se muutamalla viime kerralla on ollut. Vähän piti silti nurmikkoa välillä haistella...
   Sitten otimme taas ryhmäseuraamista niin, että vetäjä huusi ohjeita ja kaikkien piti toimia ohjeiden mukaan (seis, käännös vasemmalle, käännös oikealle, täyskäännös ympäri---) yhtäaikaa. Lähdettiin yhtä matkaa muiden kanssa rivissä perusasennosta, mutta suunnilleen siihen ohjeiden suraaminen meiltä jäi. Kajon osaamistaso ja keskittymiskyky ei yksenkertaisesti ole vielä sellainen, että jaksaisi seurata niin pitkää pätkää putkeen. Niinpä vapautin Kajoa ja palkkasin sitä jatkuvatsi kesken harjoituksen, en seurauttanut sitä käännösten läpi jne.
   Sitten menimme rinkiin ja teimme pujotteluharjoitusta. Kokonaisen kinkkusiivun voimin Kajo selviytyi tehtävästä hienosti; Kajo osaa olla harjoituksissa jo tosi hyvin välittämättä muista koirista. Kun muut pujottelivat meidän ohi, Kajo hädintuskin vilkaisi ohi menijöitä.
   Teimme myös kontaktiharjoituksen piirimuodostelmassa. Vetäjä meni piirin keskelle, muut otettiin koirat perusasentoon sivulle nenät kohti ympyrän keskustaa. Sitten kaikki mentiin koirinemme niin lähelle vetäjää kuin suinkin ja tarkoituksena oli, että koira pitäisi kontaktin, vaikka muita koiria tulikin tosi lähelle. Kajo keskittyi tosi hienosti, ehkä kerran vilkaisi nopeasti mitä ympärillä tapahtuu, mutta muuten tapitti minua koko ajan.
   Sitten oli luoksetuloharjoituksia ihan niin, että vetäjä tuli pitämään koiraa ja ohjaaja pystyi siten menemään kauemmas kutsumaan. Kajo tuli hienosti kuin tykin suusta vetäjää hihnassa perässään vetäen.
   Teimme myös maassa paikallaan makua ja niinikään myös seuraamisesta seisomaan jäämistä (harjoittelin edelleenkin Kajon kanssa vaan ihan seuraamista).
Vähän loppua kohti Kajon keskittyminen ja kiinnostus herpaantui, mutta kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen harjoituskertaan. Kajo keskittyi paremmin kuin ikinä ennen ja piti kontaktia hienosti. Hyvä tyttö!

Bedlingtonagility - Sylikääntö ja katastrofi

Tänään reenasimme siis sylikääntöä. Sylikäännössä koira tulee ensin ohjaajaa kohti, ja kääntyy ohjaajan edessä kaartaen 180 astetta ympäri. Käännöksen jälkeen molemmat jatkavat yhdessä eteenpäin.
   Kuivaharjoittelin ensin hieman, sitten Kajon kanssa ilman esteitä. Erityisesti toiseen suuntaan (kun ohjaus tapahtui oikealla kädellä) homma sujui suht hyvin ja Kajo oppi tosi nopeasti käyttämään takaosaansa. Olisiko, että suunnilleen joka toinen yritys onnistui; muilla kerroilla Kajo joko pyörähti väärään suuntaan ympäri tehden komean piruetin tai sitten seurasi kättä hyvin haluttomasti.
   Ohjatun harjoituksen esteet oli järjestetty näin (rasti tarkoittaa ohjaajan paikkaa):

Ensin harjoittelimme suuntaan A. Aluksi tehtiin taas pieni kuivaharjoittelu. Piti taas yrittää pariin otteeseen ennenkuin sujui (Kajo lähti hirmu herkästi heittämään piruettia). Sitten koira istutettiin esteen (2.) taakse, kutsuttiin sen yli ja tehtiin sylikäännös. Lopulta tehtävään yhdistettiin vielä putki (3.), minne Kajo meni hienosti. Tehtävä ei sujunut mitenkään erityisen hienosti, varmaan kun en oikein itse vielä päässyt jutun jujusta perille. Jos tehtävä olisi sujunut paremmin olisi siihen vielä yhdistetty este (1.). Piti kuitenkin tyytyä siihen, että saimme edes kerran suunnilleen suoritettua kakkosesteen, sylikäännöksen ja putken.
   Odotellessa harjoittelimme lisää ilma esteitä ja käännös edellisen harjoituksen suuntaan rupesi sujumaan varsin hyvin. Toiseen suuntaan olikin sitten enempi ongelmia, vaikka onnistui se niinkin pariin kertaan.
   Sitten teimme harjoitusta suuntaan B. Ensin taas kuivahrjoittelu Suvin tarkkojen silmien alla ilman esteitä. Ei sujunut hyvin. Kajo liikkui tosi hitaasti ja kääntyi huonosti. Yritin lelun kanssa, mutta se taas lisäsi kirroksia liikaa suraamuksella tuplapiruetit. Lelu pois ja namien kanssa uudestaan. Hitaasti ja vaivalloisesti saimme yhden käännöksen tehtyä oikeaoppisen reitin mukaan. Sitten liitettiin este ja kaikki rupesi menemään päin honkia. En muista kaiken sen säädön keskeltä enäämitä tapahtui ensin ja mitä seuraavaksi, mutta pääpiirteissään Kajo ei millään halunnut tulla minua kohti, ei seurannut kättä ja karkasi joka kerta putkeen ja jäi sinne istumaan ja mököttämään. Paras muistikuva minulla tilanteesta on kun yritän houkutella Kajoa putkesta, missä se istuu silmät kiiluen eikä tule nameilla eikä lelulla houkutellen. Jossain vaiheessa luovutettiin, kun harjituksesta ei tullut yhtään mitään. Tosi kummallista käytöstä Kajolta ja vielä agilityradalla, missä sillä on ollut aina niin hauskaa!

Enempää ei sitten oikeestaan ehdittykään, mutta ettei Kajolle jäisi ikävä fiilis koko touhusta tein sen kanssa ihan normaaliin sivustaohjaustyyliin muutaman esteen ja sen putkenkin pariin kertaan. Mökötyksestä ei ollut enää tietoakaan ja Kajon oli oma villi pieni itsensä. Jokin ikävä fiilis on jostain syystä tarttuunut nimenomaan tuohon sylikäännökseen toiseen suuntaan (vasemmalla kädellä) tehtynä. Yritämme kuivatreenailla sen kuntoon ennen seuraavia treenejä.

Tokon alkeiskurssi - arkitottelevaisuus 4/6

Kajon keskittymiskyky tuntuu huononevan kerta kerralta. Tällä kertaa en saanut nameja maistumaan kunnolla missään vaiheessa. Lelulla oli kiva leikkiä, mutta se lisäsi Kajolle vähän turhankin paljon kierroksia... Saatiin me onneksi vähän jotain aikaiseksikin.
   Ensin oli taas pieni luoksepäästävyysharjoitus. Sain Kajon tulemaan aika nätisti sivulle (koira tosin istui siinä sitten hyvin epäviehkeästi täysin persuksillaan), mutta vetäjän tullessa vähäeleisesti tervehtimään Kajo lähti taas hyppelemään iloiseen tapaansa vastaan. Pyysin Kajon uudestaan sivulle ja nyt käytännössä tungin uutta namia koko ajan sille suuhun. Vetäjä katsoi myös hampaat, minkä Kajo antoi tehdä aika nätisti (mitä nyt vähän yritti taivuttaa päätään taakse/poispäin).
   Sitten harjoiteltiin taas seuraamista. Sain sitä jonkin verran tehtyä Kajon kanssa (alkaa vihdoin neidille muistumaan sekin mieleen), mutta hyvin helposti Kajo etääntyi joko liian kauas tai muuten heitti takapäätään liikaa sivulle. Treeniä siis vaan paljon vielä lisää.
   Harjoiteltiin myös istumista, maahanmenoa ja paikallaan oloa. Kun muut harjoittelivat, yiritin taas lähinnä saada Kajoon uudestaan kontaktin, joka katosi kun ilmeisesti teimme Kajon mielestä liian tylsiä juttuja. Lelun kanssa treenattiin sitten siinä vähän istumisen ja maahanmenon eroa, kun neidin kiinnostus vähän parani.
   Uutena juttuna olisi pitänyt harjoitella maahanmenoa ja seisomaan jäämistä seuraamisesta. Meidän seuraaminen oli kuitenkin mielestäni liian heikoissa kantimissa moisiin treeneihin, joten me harjoittelimme vaan hyvin vapaamuotoisesti seuraamista. Kävelin siis Kajon kanssa ympäri nurmikenttää ja yritin houkutella sivulle, ja joka kerta kun seurasi edes pari askelta kunnolla annoin sille vanhan lapasen riepoteltavaksi. Näin seuraamisharjoittelu sujui ihan ok ja päästiin ehkä vähän asiassa eteenpäin.
   Siinä olikin oikeestaan kaikki mitä sain Kajon kanssa aikaiseksi. Tunnin lopussa olisi vielä ollut pujottelua, mutta Kajon keskittymisvaikeuksien vuoksi jätimme sen tekemättä.

Supermölliagilitykisat bedlingtontreffeillä

Treffeillä järjestettiin sunnuntaina myös supermölliagilitykisat (oli myös ihan normi möllit, mutta nämä supermöllit järjestettiin eritoten suht aloittelevia koirakoita varten). Nämä olivat siis ihka ensimmäiset minkään sortin agilitykisat mihin Kajon kanssa osallistuin.
    Rata oli aika simppeli muuten, paitsi että siinä oli puomi. En ollut Kajon kanssa aiemmin tehnyt puomia yhdistettynä muihin esteisiin, joten eritoten sen suorittaminen jännitti.

Rataan oli aikaa tutustua kymmenisen minuuttia. Jännitti ihan hirveesti.
    Sitten kun tuli vihdoin minun ja Kajon vuoro jännitys katosi sillä sekunnilla kun suoritus alkoi, tai pikemminkin sitten ei ollut enää aikaa jännittää. Kajo teki hienosti nollaradan. Vauhti oli tosin Kajoksi aika hidas, ilmeisesti alkoi väsynys painamaa aika lailla viikonlopun tuohujen jäljiltä. Puomin laskevaa osaa Kajo ei mennyt huolellisesti loppuun asti, mutta kontakti tuli suoritettua. Kajo jäi myös hetkeksi etsimään makupalaa kontakstin juurelta.
   Olimme nollaratoinemme ykkösiä pitkän aikaa, mutta lopulta kolmannella uusintakierroksella (lähtöjä sai ottaa niin monta kuin halusi) Alma meni radan puhtaasti alle sekunnin verran nopeammin kuin Kajo. Melkein lähdin tekemään rataa uudestaan, mutta koska Kajo oli niin väsynyt, päätin jättää väliin. Kakkossijoitus oli kuitenkin hieno tulos ensimmäisistä supermölliagiliytkisoista!

Bedlingtontreffiagiliitoilua osa 2 - Kaksi radanpätkän puolikasta

Suvi piti meille agilitytreenit sunnuntaina. Ennen varsinaisia treenejä tein Kajon kanssa jonkin verran puomia ja kokeiltiin myös aata ensimmäistä kertaa sitten alkiskurssin yhden kokeilun. En olisi nytkään Kajoa aalle vienyt, mutta odotusaikoina Kajo oli muutamaan kertaan itse kiivennyt aan puoliväliin tähystämään.  Keppejäkin vedettiin pariin kertaan.

Teimme rataa kahdessa osassa, jottei se olisi liian pitkä. Ensin teimme esteet 1.-8. Alunperin radassa ei pitänyt olla estettä 5., mutta koska emme oppineet sylikäännöstä mitenkään kädenkäänteessä, helpotti Suvi tehtävää laittamalla lisäesteen, jolloin ohjaaminen esteiden 4.-6. muodostaman puolikaaren keskeltä onnituu (ilman estettä 5. koira karkaisi hyvin helposti aivan liian isolle kaarelle).
    Ohjaaja jättää koiran taas ensimmäisen esteen taakse kuono linjassa tulevia estetä kohti. Ohjaaja kutsuu koiraa kolmannen esteen takaa. Esteen 6. jälkeen tulee valssi esteelle 7., jonka jälkeen lähetys putkeen.
    Olin melkein varma, että Kajo kiertää ainakin jonkun kolmesta ensimmäisestä esteestä, mutta neiti hyppäsikin ne oikein kuuliaisesti. Ensimmäisellä yrityksellä valssi tuli hieman liian myöhään ja olin taas hieman epäluottavainen ja juoksin turhan pitkään Kajon kanssa putkelle kun pelkkä puhdas lähtyskin olisi riittänyt. Pienen hionnan jälkeen suorituksesta tuli kuitenkin varsin hyvä.
    Seuraava puolikas aloitettiin “uudestaan” putkesta (8.) ja jatkettiin siitä loppuun. Radan loppuosan voi tehdä joko ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä (ihan oikealla kädellä ohjaten koko loppurata kunhan koira on tullut putkesta ulos), tai sitten voi tehdä valssin esteen (9.) jälkeen. Kokeilin Kajon kanssa ensin ilman valssia. Ekalla kerralla en kääntänyt yläkroppaa tarpeeksi nopeasti eteiden 10.-12. muodostamalle linjalle, mutta kun sain oman suorituksen vähän sujuvammaksi toimi systeemi ihan hyvin. Valssin kanssa päästiin myös maaliin asti, mutta suorituksessa oli hätäisempi maku, joten Suvi ainakin piti ensimmäistä suoritusvaihtoehtoa parempana.
    Mukava harjoitus oli. Vaikkei siinä näennäisesti ollut mitään kovin erikoista, opetti se silti paljon omasta olemisesta ja elekielestä radalla.

Bedlingtontreffiagiliitoilua osa 1 - Valssiharjoitus ja twist

Bedligtontreffeillä järjestettiiin myös agilitytreenit. Ensimmäinen harjoitus oli periaatteessa valssiharjoitus, toinen puolestaan esitteli ihan uuden ohjauskuvion, twistin.

Harjoituksessa oli suorastaan yllättävän monta asiaa, jotka oli hyvä ottaa huomioon. Ensinnäkin koira pitää jättää ensimmäisen esteen taakse siten, että sen nokka on kohti kakkosestettä. Koiralle pitää myös muistaa jättää tarpeeksi ponnistustilaa esteelle. Ohjaajan pitää varoa ajautumista esteiden 1. ja 2. väliin; ohjaajan linja pitäisi olla harjoituksessa mahdollisimman suora (eli mahdollisimman lyhyt) ja sellainen, ettei asetu koiran eteen ja siten estä sitä suorittamasta esteitä. Valssi suoritetaan esteiden 2. ja 3. välissä. Valssin pitää tapahtua hyvissä ajoin; varsinkin jos koira on nopea, eikä sen vauhtia halua hidastaa kontrolloidulla valssilla, valssi pitäisi olla valssattu periaatteessa jo ennen kuin koira on hypännyt esteen 2. ja ohjaajan rintamasuunnan tulisi olla kohti kolmosestettä, että koira tietää minne ollaan seuraavaksi menossa. Esteen (3.) ja putken (4.) väliin ajautumista pitää myös varoa.
   Ensin teimme vaihtoehtoisista harjoitusreitestä ta pikemminkin suunnista sitä, joka päätyi suoraan putkeen. Yritimme ensin tehdä niin, että koira kutsutaan jo liikkeelle kun ohjaaja on vasta puolessavälissä matkaa kohti seuraavaa estettä (2.). Nämä ritykset eivät oikein onnistuneet ja Kajon oli kova rynnimään kakkosesteen ohi. Lopulta myönnyin kutsumaan Kajoa ihan kakkosesteen takaa. Jotta valssin ehti tehdä piti sen tekeminen aloittaa käytännössä heti kun koira lähti liikkeelle. Putkeen Kajo meni oikein reippaasti.
    Sitten teimme toiseen suuntaan samaa harjoitusta, eli ohjauspuolet olivat päinvastaiset ja rata päättyi suoran putken sijaan mutkaputkeen. Tähän suuntaan tuntui, että Kajosta oli tosi vaikeeta tulla kakkosesteen yli; kiersi sitä vaikka selvästi kutsuin sitä kakkosesteen takaa. Lopulta minun piti kutsua Kajoa käsi ojossa esteen yli, että sain sen tulemaan siitä yli. Valssi ei varsinaisesti ollut ongelma, mutta moneen kertaan peruutin sen kanssa likaa, jolloin ajauduin selkä edellä liian lähelle kolmatta estettä ja tukin Kajon reitin. Lisäksi varmistelin Kajon menoa putkeen likaa ja siis käytännössä tulin eteen siinäkin välissä. Minulla oli edelleen paha luottamuspula siihen, että Kajo menisi putkeen, kun sen kanssa on ollut niin oaljon ongelmia.
    Sain huomautukset tekemistäni virheistä ja vetäjä käski minun jättäytyä enemmän taakse koiran hypätessä kolmatta estettä. Minulla oli harjoituksessa niin kiire, että käytännösssä juoksin Kajon edellä, enkä siis antanut sille suoritustilaa saati mahdollisuutta itse hakea esteitä. Kaikki tämä osittain siksi, että pelkäsin jääväni jälkeen Kajon vauhdista, mutta ennekaikkea siksi, etten uskonut, että Kajo osaisi suorittaa oikeat esteet ellen olisi ihan siinä vieressä niitä osoittamassa (ja tästä uskonpuutteesta tuo ensimmäinenkin pelko saa alkunsa).
   Kun kerta käskettiin, keräsin tahdonvoimani yhteen ja en liikkunut juuri mitään valssin jälkeen. Ja kas kummaa, Kajo suoritti viimeiset esteet tosi mallikkaasti! Olin ihan hämmästynyt. En olisi ikinä uskonut, että Kajo olisi osannut kääntyä kolmosesteeltä putken suuntaan ja vieläpä mennä tumman mutkaputken läpi niin, että huutelen käskyjä ja ohjaan kauempaa kuin ihan koiran vierestä. Ihan mieletön onnistuminen. Samalla sain koko harjoitussession ehdottomasti tärkeimmän opetuksen ja samalla ymmärsin mitä Suvi on minulle yrittänyt sanoa jo pitkän aikaa: minun pitää uskoa Kajoon. Kun Kajo osaa jo tosi hyvin ja osaa lukea minua hyvin (myös treenien vetäjä sanoin minulle tästä) niin minun vaan täytyisi nyt vihoinkin myös itse uskoa Kajoon ja luottaa sen taitoihin ja antaa sille tilaa tehdä. En ihan tosissaan ollut tajunnut ennen tätä kuinka epäluuloinen olen ollut Kajon osaamista kohtaa. Tosi hyvä juttu siis, että tuli nyt tällainen treenitilanne, jossa minun oli pakko avata silmät.

Toisessa harjoituksessa treenattiin twistiä. Harjoituksessa koira jätetään taas ykkösesteen taakse, tällä kertaa nokka vähän ohi kakkosesteen suunnan, sillä este pitää kiertää. Ohjaaja menee alkuasemiin kakkosesteen eteen tukkien koiran pääsyn sen yli väärästä suunnasta. Koira kutsutaan liikeelle, ohjataan kiertämään esteen toiselle puolelle koiran puoleisella kädellä sekä kiertämiskäskyn avulla (meillä “takaa”) ja vedetään koira toisella kädellä (kuvan osoittamassa harjoitussuunnassa vasemalla) huolellisesti esteen yli. Ohjaava käsi vaihtuu taas koiran hypättyä ja ohjaaja koirineen siirtyy esteen sivulle josta koira lähetetään seuraavalle esteelle.
   Liikekuviota oli aluksi hirmui vaikeata hamottaa. Kuivaharjoittelin varmasti monen kymmenen toiston verran ennen suoritusta koiran kanssa, mutta ymmärrys ei oleellisesti lisääntynyt. Ensimmäinen yritys olikin aika haparoiva. En tuonut esteen yli vetävää kättä tarpeeksi ajoissa eteen ja jäin muutenkin liiaksi seisomaan koiran kulkureitille. Muutenkaan liikkumiseni ei ollut mitään sulavaa... Muutaman toiston ja vetäjän taholta tulleen korjausehdotuksen jälkeen homma kuitenkin sujui kohtalaisen hyvin. Koira oli myöskin jo aika kyllääntynyt koko touhuun tämän harjoituksen aikana, mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää. Tutustuttinpa kuitenkin tähänkin kuvioon.
    Kaikenkaikkiaan harjoitukset olivat tosi opettavaisia. Vetäjä antoi tosi hyviä neuvoja ja antoi palautetta suoraan. Vetäjä myös kehui moneen kertaan Kajon innokasta repimisleikkiä, mikä on oivallinen palkinto terrierille agilityradalla. Oma itseluottamus ja uskoni Kajoon kasvoivat huomattavasti tämän tunnin aikana.

Verijälki bedlingtontreffeillä

Teimme treffeillä myös verijälkeä. Jakaannuimme noin kolmen hengen ryhmiin, joissa jokaisessa vähintään yksi "asiantuntija" eli joku joka on osallistunut aiemmin verijälkikurssille. Minä olin meidän ryhmän kokenut jäsen ja opastin kahta muuta jäljen tekemisen ja ajamisen saloihin. He saivat sitten oppimansa avulla tehdä puolestaan Kajolle jäljen.
   Metsä oli aika kostea öisen tihutuksen jäljiltä. Tuulta ei ollut, kun olimme niin syvällä metsässä. Maasto oli hyvin sammaleinen. Jälki oli ehkä n. 50-100 m pitkä ja siinä oli yksi yhdeksänkymmenen  asteen kulma.
   Jälki tehtiin siis tosiaan verellä ja hieman jännitin kuinka paljon Kajo mahtaa jännittää jäljellä, kun neiti ei ole verijälkeä ajanut sitten jälkukurssin ensimmäisen jäljen...
   Huoli oli onneksi suhteellisen turha, ainakaan koiraa ei pelottanut lähellekkään yhtä paljon kuin silloin aikoinaan. Kajo lähti jäljelle niinikään keskeltä, kiersi siis alkukohdan ja löhti seuraamaan jälkeä vähän siitä eteenpäin. Kajo eteni aika hitaasti, mutta etenipähän kumminkin. Kun matkan varrella oli pieni kaatunut puu, jonka yli jälki meni, Kajo epäröi hetken ja lopulta kiersi puun sen sijaan, että olisi mennyt siitä suoraan yli. Kajo löysi jäljen heti uudelleen ja matka jatkui.
   Jonkin matkaa eteenpäin tuli ensimmäinen ja tällä jäljellä onneksi ainut pitempiaikainen stoppi kun Kajo jäi muutamaksi minuutiksi mietiskelemään ja haistelemaan ympäristöä. Aikansa otettuaan matka jatkui taas ja Kajo jäljesti suht reippaasti loppumatkan. Jäljen päässä olleet nakinpalat muovipussissa tuntuivat maistuvan.

Tokon alkeiskurssi - arkitottelevaisuus 3/6

Tänään Kajolla oli aluksi suuria keskittymisvaikeuksia ja motivaatio-ongelmia. Neitiin ei meinannut saada mitään kontaktia kun odottelimme treenipaikalla vetäjän paikalle tuloa. Niinpä, kun muut alkoivat harjoitella luoksetuloa me teimme helppoja kontaktiharjoituksia. Ensin Kajolle ei kelvannut namit lainkaan vaan pukelsi ne maahan. Lelun olin tietenkin unohtanut ottaa mukaan, mutta leikitin Kajoa pienillä kepeillä ja kävyillä joita keräsin maasta ennen treenien alkua. Aina kun Kajo edes vilkaisi minua liekitin sitä joko kepillä naruvetolelun tapaan tai heittelin sille käpyjä etsittäväksi nurmikolta. Pikkuhiljaa Kajon kiinnostus minua kohtaan parani ja namitkin alkoivat maistua. Niinpä tein ihan perinteisiä kontaktiharjoituksia; vilkaisu ja palkinnoksi (iso) nami.
   Kun Kajo alkoi taas olla kuuliaisempi teimme muutaman luoksetuloharjoituksen ihan vaan ettemme olisi ihan mahdottomia vastarannankiiskejä muiden silmissä. Tokoliikkeenä päätin suorittaa luoksetulon niin, että koira tulee kutsusta eteen ja siitä erillisellä käskyllä sivulle.
   Seuraavaksi harjoittelimme lisää seuraamista, joka alkaa sujua Kajoltakin pikkuhiljaa ihan suht hyvin. Kajohan osasi seurata tosi hienosti jo ihan pikkusinttinä, mutta taito ruostui pahasti kun sen harjoitteleminen jäi...
   Teimme myös muutamaa erilaista pujottelu-/ohitusharjoitusta. Ensin Nurmikolle asetettiin tasaisin välein lelu, namilautanen ja kurssin vetäjä seisomaan ja tarkoituksena oli pujotella koiran kanssa näiden lomassa ilman, että koira menee tutkimaan yhtäkään näistä houkutteista.
   Kajolle ei namit hirmu hyvin maistuneet vieläkään ja neiti olisi mielummin vaan nuuskinut maata, joten harjoitus ei mitenkään erityisen hienosti mennyt. Kajo ei kuitenkaan juurikaan edes yrittänyt mennä tutkimaan houkuttimia, joten...
   Toinen harjoitus tehtiin niin, että kaksi kurssin osaanottajaa koirineen menivät seisomaan pienen välimatkan päähän toisistaan ja kolmas kurssilainen tekee kahdeksikon heidän ympäri. Otin Kajolle kokonaisen kinkkusiivun houkuttimeksi käteen ja sain hyvin tehtyä sievän kahdeksikon Kajon keskittyessä kinkun jahtaamiseen. Toimimme Kajon kanssa myös "tolppana", eikä Kajo kiinnittänyt juuri mitään huomiota läheltä kiertäviin koirakoihin.
   Kajon keskittyminen herpaantui taas kurssikerran loppua kohden, mutta olin hyvin tyytyväinen, että sain sen edes vähäksi aikaa tarkkaavaiseksi. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa kunnon lelu mukaan...

Bedlingtonagility - Irtoaimisia ja persjättö

Nyt siis alkoi bedlingtonkerhon agilityn syyskausi. Treenaus jatkui jatkumona alkeisjatkokurssista. Tästälähin bedlingtonagiliitoilua on tosin vain joka toinen viikko.

Tänään teimme kahta irtoamisharjoitusta ja lopuksi tutustuimme persjättöön.
   Ensimmäinen harjoitus oli ihan perus eteen irtoamis harjoitus. Oli siis kolme hyppyestettä tasaisin välimatkoin peräkkäin ja koiran oli tarkoitus suorittaa ne mahdollisimman eteenpäin-hakuisesti.
   Ensin suoritimme esteet niin, että ohjasin Kajon huolellisesti jokaise esteen yli. Suvi odotti koiraa esteiden takana namien, tai Kajon tapauksessa lelun kanssa. Kajo hyppäsi joka kerta esteet hienosti ja alkoi mukavasti hakea jo seuraavia esteitä sen sijaan, että olisi tiukasti tuijottanut minua. Useiden toistojen jälkeen lopulta lähetin Kajon "eteen" käskyllä kaikkien esteiden yli, ilman, että aktiivisesti ohjasin sitä sivulta. Kajo meni hienosti ja reippaasti katse kohdistettuna suoraan eteenpäin. Teimme saman toiselta ohjauspuolelta.
   Toinen harjoitus harjoitutti sivulle irtoamista:

Ideana oli, etä koira suorittaisi esteet mahdollisismman tehokkain reitein ja niin, että ohjaajan ei tarvitse tulla esteiden 1. ja 3. väliin. Ensin tietenkin harjoittelimme niin, että ohjasin Kajon huolella kaikki kolme estettä. Siitä sitten piti pikkuhiljaa vähentää omaa etenemistä esteiden väliin. Oma rintamasuunnan muutos jo silloin kun koira on ponnistamassa esteelle kaksi kertoo koiralle, millä suunnalla seuraava este on.
   Meidän kohdalla harjoitus meni aluksi ihan suht ok, mutta hetken päästä Kajon keskittyminen alkoi herpaantua. Ensin ei namit enää kelvanneet ja neiti vaan tuijotteli muualle, kun yritin houkutella sitä lähtöasemiin. Ensimmäinen hyppykin meni hienosti ja toinen este samoin, mutta sitten Kajo oli omasta mielestään tehnyt tarpeeksi ja karkasi hyppäämään ihan jonkun muun esteen kuin oli tarkoitus ja lähti juoksemaan intorallia ympäri hallia. Houkuttelin neidin lelulla takaisin luokse ja yritimme uudelleen. Yiritn kääntää omaa rintamasuuntaa vielä selkeämmin niin, että Kajo ymmärtäisi kääntyä esteelle 3., mutta Kajon kiinnostus minua kohtaan oli ihan kadonnut, eikä se seurannut lainkaan mitä tein. Intorallit taas pitkin hallia ja houkuttelin Kajon takaisin luokse. No, ainakaan irtoaminen ei tuota ongelmia.
   Tehtävää helpotettiin hieman, eli astuin taas kunnolla esteiden väliin ohajaamaan ja irtoamisen sijaan yirtin saada Kajon paremmin hallintaan. Huolellisesti ohjaamalla taisimme saada harjoituksen läpi.
   Teimme tehtävää myös toiseen suuntaan. Sähellystä oli sekin aika lailla, minä muun muassa tipoutin vahingossa lelun kesken (siihen mennessä todella lupaavasti menneen) suorituksen ja eiköhän koira äkännyt sen siinä sekunnissa ja vetäyt vaihteeksi taas pari kunniakierrosta hallissa. Pokka ei meinannut meikäläisellä enää pitää.
   Kun harjoitus suunnilleen meni läpi myös tähän toiseen suuntaan, lisättiin alkuperäisen harjoituksen (siis kuvan) mukaiseen rataan ensimmäisen esteen eteen mutkalla oleva putki (A).

Harjoituksessa, sivulle irtoamisen lisäksi, tehdään valssi putken (A) ja esteen (1.) väliin. Olin ihan varma, että Kajo karkaa taas omille teilleen, mutta harjoitus meni suunnilleen niin kuin pitikin. Kajo ei karannut ja suoritti esteet varsin siististi ylimääräisiä koheltamatta. Aika paljon ohjasin Kajoa kahdelle viimeiselle esteelle, että siinä mielessä mikään erityisen hieno irtoamissuoritu se ei ollut, mutta meidän tapauksessa olikin ehkä ihan hyvä mennä esteet hallitusti...

Lopuksi harjoittelimme vielä persjättöä eli sokeaa leikkausta eli sokkaria. Persjättö on valssin kaltainen ohajuspuolen vaihtava liike, mutta sen sijaan, että ohjaaja kiertäisi koiran edestä vaihtaen ohajuskäden, persjätössä ohjaava käsi vaihtuu ohjaajan selän takana. Liike ei siis oikeastaan ole sen ihmeellisempi kuin, että "tavara vaihtuu" selän takana kädestä toiseen kun koirakin on ohjaajan selän takana. On kuitenkin toivottavaa, että koira on poissa näköpiiristä mahdollisimman vähän aikaa, eli näköyhteys koiraan pitää saada mahdollisimman nopeasti ohajuskäden vaihduttua.
   Harjoittelimme persjättöä kolmella toisiinsa nähden hieman vinossa olevalla esteellä. Persjättö oli tarkoitus tehdä toisen ja kolmannen esteen välissä. Koira jätetään ensimmäisen esteen taakse odottamaan ja liikkeellelähtölupa annetaan kun ohajaaja on itse melkein toisen esteen toisella puolen. Ohjaaja aloittaa siis ohjauspuolen vaihdon käytännössä heti, kun koira lähtee liikkeelle, sillä koira ei saa ehtiä juoksemaan ohjaajan ohi ennen kuin ohjauspuolenvaihto on tapahtunut.
   Kajolla tuntui olevan kiinnostus nollassa siinä vaiheessa kun lähdimme tätä tehtävää kokeilemaan. Päätimme kuitenkin yrittää ja antaa olla, jos hommasta ei tule mitään. Ensimmäisellä yrittämällä olin liian hidas ja koira ampaisi ohi, ennekuin olin saanut vaihdettua ohjauspuolen kunnolla. Toisella kertaa sain vaihdettua puolen, mutten siltikään ehtinyt ohjata Kajoa viimeisen esteen yli. Tosi räpellystä, mutta koska sain suunnilleen itse tehtyä liikkeen (koira ei siis käytännössä enää vaan jaksanut seurata minun tekemisiä), jätimme touhun siihen, ettei kyllästytetä koiraa enempää. Tein Kajon kanssa vielä kerran pari keppiä, että sain lopetettua treenit edes kohtuullisen tarkkaavaiseen suoritukseen koiran osalta.

Tokon alkeiskurssi - arkitottelevaisuus 2/6

Aloitimme taas luoksepäästävyydellä; vetäjä kiersi ja moikkasi kaikki koirat läpi. Kajoa ei taaskaan oikein kiinnostanut, kävi kyllä nuuskaisemassa vetäjön kädet, mutta vältteli vaihvikaa kosketusta muuten. Teimme siis vielä toisen kierroksen niin, että koirat ovat paremmassa kontrollissa ja lyhyemmällä hihnalla omistajansa vierellä, ja että vetäjä käy vaan koskettamassa koirien kuonoja. Laitoin Kajon istumaan vierelle ja otin hihnan lyhyemmälle. Ja kas kummaa, Kajo yritti suorastaan loikata vetäjän syliin.
   Sitten harjoittelimme  taas hetken kontaktin ottamista sekä maahanmenoa, jotka niinikään olivat kotiläksyjä edelliseltä kerralta. Me ei oltu itse asiassa hajoiteltu yhtään, mutta.. No, kun ne jutut sujuu Kajolta jo ihan kohtuullisen hyvin. Ois kyllä silti hyvä harjoitella enempi kurssikertojen välissä...
   Harjoittelimme nyt myös ihan kaikki sivullemenoa (edistyneempi harjoitus edellisen kerran pelkästä istumisesta). Olen ihan yllättynyt miten innokkaasti Kajo on tulossa sivulle, vaikka kuvittelin kaikkien toistojen jälkeen sen pikemminkin kyllästyvän koko liikkeeseen. Ilmeisesti Kajo kokee liikkeen helppoina lihapullina, ja hyvä niin, tietenkin.
   Aloitimme nyt kunnolla seuraamisen harjoittelun. Vetäjä opetti, että liikkeen opettelu aloitetaan niin, että koira otetaan sivulle ja siitä lähdetään kävelemään eteenpäin ja houkutellaan koiraa pysymään vierellä syöttämällä sille nameja. Samalla pitäisi toistaa vihjesanaa, jonka haluaa liikkeeseen liittää. En tiedä käyttäydynkö nyt ylimielisesti, onhan kurssin vetäjä kouluttanut kuitenkin useamman koiran kilpailutasolle, mutta en kokenut tapaa hyväksi. Olen itse omaksunut kouluttamistavan, jossa koiralle opetetaan ensin liike, ja sitten vasta kun se osaa sen, liitetään mukaan vihjesana (pitäisi oppia käyttämään tuotsa sanaa "käskyn" sijaan...). Ja toisekseen, en haluaisi aloittaa liikkeen opettamista niin kokonaisena (istuminen sivulle ja siitä liikkeelle lähtö seuraamiseen) vaan haluaisin ensin opettaa koiran seuraamaan, siis kulkemaan vierellä, ja sitten kun se osaa sen, liittää siihen alkuun sen istumisen. En haluaisi olla kurssilla mikään vastarannan kiiski, joten pitänee harjoitella tuota seuraamista kunnolla seuraavalle kerralle, että toivottavasti olisi edes suunnilleen sillä tasolla, että koira olisi minusta valmis siihen, että liikkeen alkuun voisi liittää istumisen...
   Lopuksi harjoittelimme vielä toisen koira ohittamista. Meidät jaettiin pareihin (tällä kertaa ryhmässä oli pari isoa koiraa vaihtarina toisesta ryhmästä) ja saimme sellaisen vasikankokoisen karvaturrin pariksemme. Koirat pidettiin lyhyessä hihnassa vasemmalla puolella ja harjoituksessa parit kävelivät toisiaan vastaan ja toistensa ohi, ensin niin, että omistajat olivat koirien välissä. Kun se sujui, sai tehdä myös niin, että koirat menivät toistensa ohi, ja omistajat olivat siis "ulkoreunoilla". Parin ensimmäisen ohituksen aikana Kajon piti vilkuilla taakseen ohituksen jälkeen, mutta aika pian Kajo keskittyi vain lihapullien mussuttamiseen vaikka teimme tuota vaikeampaakin versiota harjoituksesta.
   Toisten koirien ohittamista ja erityisesti seuraamista pitäisi siis harjoitella seuraavalle kerralle.