Harjoituksessa oli suorastaan yllättävän monta asiaa, jotka oli hyvä ottaa huomioon. Ensinnäkin koira pitää jättää ensimmäisen esteen taakse siten, että sen nokka on kohti kakkosestettä. Koiralle pitää myös muistaa jättää tarpeeksi ponnistustilaa esteelle. Ohjaajan pitää varoa ajautumista esteiden 1. ja 2. väliin; ohjaajan linja pitäisi olla harjoituksessa mahdollisimman suora (eli mahdollisimman lyhyt) ja sellainen, ettei asetu koiran eteen ja siten estä sitä suorittamasta esteitä. Valssi suoritetaan esteiden 2. ja 3. välissä. Valssin pitää tapahtua hyvissä ajoin; varsinkin jos koira on nopea, eikä sen vauhtia halua hidastaa kontrolloidulla valssilla, valssi pitäisi olla valssattu periaatteessa jo ennen kuin koira on hypännyt esteen 2. ja ohjaajan rintamasuunnan tulisi olla kohti kolmosestettä, että koira tietää minne ollaan seuraavaksi menossa. Esteen (3.) ja putken (4.) väliin ajautumista pitää myös varoa.
Ensin teimme vaihtoehtoisista harjoitusreitestä ta pikemminkin suunnista sitä, joka päätyi suoraan putkeen. Yritimme ensin tehdä niin, että koira kutsutaan jo liikkeelle kun ohjaaja on vasta puolessavälissä matkaa kohti seuraavaa estettä (2.). Nämä ritykset eivät oikein onnistuneet ja Kajon oli kova rynnimään kakkosesteen ohi. Lopulta myönnyin kutsumaan Kajoa ihan kakkosesteen takaa. Jotta valssin ehti tehdä piti sen tekeminen aloittaa käytännössä heti kun koira lähti liikkeelle. Putkeen Kajo meni oikein reippaasti.
Sitten teimme toiseen suuntaan samaa harjoitusta, eli ohjauspuolet olivat päinvastaiset ja rata päättyi suoran putken sijaan mutkaputkeen. Tähän suuntaan tuntui, että Kajosta oli tosi vaikeeta tulla kakkosesteen yli; kiersi sitä vaikka selvästi kutsuin sitä kakkosesteen takaa. Lopulta minun piti kutsua Kajoa käsi ojossa esteen yli, että sain sen tulemaan siitä yli. Valssi ei varsinaisesti ollut ongelma, mutta moneen kertaan peruutin sen kanssa likaa, jolloin ajauduin selkä edellä liian lähelle kolmatta estettä ja tukin Kajon reitin. Lisäksi varmistelin Kajon menoa putkeen likaa ja siis käytännössä tulin eteen siinäkin välissä. Minulla oli edelleen paha luottamuspula siihen, että Kajo menisi putkeen, kun sen kanssa on ollut niin oaljon ongelmia.
Sain huomautukset tekemistäni virheistä ja vetäjä käski minun jättäytyä enemmän taakse koiran hypätessä kolmatta estettä. Minulla oli harjoituksessa niin kiire, että käytännösssä juoksin Kajon edellä, enkä siis antanut sille suoritustilaa saati mahdollisuutta itse hakea esteitä. Kaikki tämä osittain siksi, että pelkäsin jääväni jälkeen Kajon vauhdista, mutta ennekaikkea siksi, etten uskonut, että Kajo osaisi suorittaa oikeat esteet ellen olisi ihan siinä vieressä niitä osoittamassa (ja tästä uskonpuutteesta tuo ensimmäinenkin pelko saa alkunsa).
Kun kerta käskettiin, keräsin tahdonvoimani yhteen ja en liikkunut juuri mitään valssin jälkeen. Ja kas kummaa, Kajo suoritti viimeiset esteet tosi mallikkaasti! Olin ihan hämmästynyt. En olisi ikinä uskonut, että Kajo olisi osannut kääntyä kolmosesteeltä putken suuntaan ja vieläpä mennä tumman mutkaputken läpi niin, että huutelen käskyjä ja ohjaan kauempaa kuin ihan koiran vierestä. Ihan mieletön onnistuminen. Samalla sain koko harjoitussession ehdottomasti tärkeimmän opetuksen ja samalla ymmärsin mitä Suvi on minulle yrittänyt sanoa jo pitkän aikaa: minun pitää uskoa Kajoon. Kun Kajo osaa jo tosi hyvin ja osaa lukea minua hyvin (myös treenien vetäjä sanoin minulle tästä) niin minun vaan täytyisi nyt vihoinkin myös itse uskoa Kajoon ja luottaa sen taitoihin ja antaa sille tilaa tehdä. En ihan tosissaan ollut tajunnut ennen tätä kuinka epäluuloinen olen ollut Kajon osaamista kohtaa. Tosi hyvä juttu siis, että tuli nyt tällainen treenitilanne, jossa minun oli pakko avata silmät.
Toisessa harjoituksessa treenattiin twistiä. Harjoituksessa koira jätetään taas ykkösesteen taakse, tällä kertaa nokka vähän ohi kakkosesteen suunnan, sillä este pitää kiertää. Ohjaaja menee alkuasemiin kakkosesteen eteen tukkien koiran pääsyn sen yli väärästä suunnasta. Koira kutsutaan liikeelle, ohjataan kiertämään esteen toiselle puolelle koiran puoleisella kädellä sekä kiertämiskäskyn avulla (meillä “takaa”) ja vedetään koira toisella kädellä (kuvan osoittamassa harjoitussuunnassa vasemalla) huolellisesti esteen yli. Ohjaava käsi vaihtuu taas koiran hypättyä ja ohjaaja koirineen siirtyy esteen sivulle josta koira lähetetään seuraavalle esteelle.
Liikekuviota oli aluksi hirmui vaikeata hamottaa. Kuivaharjoittelin varmasti monen kymmenen toiston verran ennen suoritusta koiran kanssa, mutta ymmärrys ei oleellisesti lisääntynyt. Ensimmäinen yritys olikin aika haparoiva. En tuonut esteen yli vetävää kättä tarpeeksi ajoissa eteen ja jäin muutenkin liiaksi seisomaan koiran kulkureitille. Muutenkaan liikkumiseni ei ollut mitään sulavaa... Muutaman toiston ja vetäjän taholta tulleen korjausehdotuksen jälkeen homma kuitenkin sujui kohtalaisen hyvin. Koira oli myöskin jo aika kyllääntynyt koko touhuun tämän harjoituksen aikana, mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää. Tutustuttinpa kuitenkin tähänkin kuvioon.
Kaikenkaikkiaan harjoitukset olivat tosi opettavaisia. Vetäjä antoi tosi hyviä neuvoja ja antoi palautetta suoraan. Vetäjä myös kehui moneen kertaan Kajon innokasta repimisleikkiä, mikä on oivallinen palkinto terrierille agilityradalla. Oma itseluottamus ja uskoni Kajoon kasvoivat huomattavasti tämän tunnin aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti