Agilityn alkeisjatko 5/5 - Takaaleikkausharjoitus ja välistäveto

Agilityn alkeisjatkokurssi viimeinen kerta... Bedlingtonagility onneksi jatkuu koko talvikauden suorana jatkumona tästä.
   Teimme tänään kahta varsin yksinkertaista harjoitusta. Ensin harjoittelimme takaaleikkausta.

Kuvassa katkoviiva kuvastaa ohjaajan reittiä ja musta viiva koiran reittiä. Koira siis lähetetään ensimmäisen esteen jälkeen seuraavalle niin, että ohjaajan pystyy kukemaan mahdollisimman suoraa reittiä. Ohjauspuoli vaihtuu koiran hypätessä estettä 2. ohjaajan juostessa jo kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Suurin haaste tuntui olevan siinä, että ohjaaja sai pidettyä oman kehonhallinnan kurissa ja elekielellään ohjattua koiran viistoon oikealle, vaikka oma kulkusuunta tulee olemaan viistosti vasemmalle. (Suunnat tietenkin päinvastaiset kun tehtävää suoritetaan toiseen suuntaan.)
   En lähde ny erityistarkkoihin kuvauksiin jokaikisestä yrityksestä sillä tarkkoja muistikuvia ei enää ole kaikelta sähellykseltä. Pointti on kuitenkin se, että sähellystä omalta osalta, ja suureksi yllätykseskseni myös Kajon osalta, tapahtui. Itse en osannut näyttää elekielelläni Kajolle, että ollaan menossa kakkosesteestä yli samalla kun tiesin itse oikeasti jatkavani toiseen suuntaan. Juoksin joko itse liikaa kohti estettä, tai sitten en ohjannut koiraa sille tarpeeksi selkeästi. Osassa yrityksistä oli targetti apuna vetämässä koiraa kakkosesteen yli, mutta niin kuin aina käy kun Kajolle antaa targetin keskelle rataa, se jää tutkimaan sitä vähän turhankin tarkasti ja saa odottaa aika kauan, ennekuin neiti on valmis jatkamaan matkaa.
   Väillä Kajo meni kakkosesteestä ohi välillä koira pysähtyi epäröimään juuri ennen estettä kun en ohjannut sitä sille kunnolla. Kajolla oli aika paljon virtaa muutenkin taas, ja jostain syystä keskitttymiskyky oli tällä kertaa myös aika heikko (ehkä se aisti oman epävarmuuteni). Niinpä Kajo ensimmäistä kertaa karkasi minulta kesken harjoituksen. Juostuaan kovaa vauhtia kakkosesteen ohi Kajo teki muutaman piruetin ja juoksi hallin toiseen päähän tervehtimään kavereita. Hassu koira.
   Kyllä harjoitukseen mahtui muutama suht onnistunut yritys. Teimme harjoitusta molempiin suuntiin (vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle kuvaan nähden). Ensin teimme oikealta vasemmalle kuvan mukaan ja viimeinen yritys ilman targettia meni aika nappiin. Toiseen suuntaan oli enemmän  hankaluuksia (tähän suuntaan tehdessä Kajo karkasi), mutta viimeinen yrittämä oli kohtuullinen. Olisin halunnut tehdä harjoituksen vielä kerran, koska olin vihdoin tiedostamassa omaa liikkumistani ja hahmottamassa sitä, miten koiraa oikeasti piti harjoituksessa ohjata, mutta oli aika siirtyä eteenpäin välistävetoharjoitukseen.

Koira siis suorittaa rinnakkain aseteltuja esteitä samasta suunnasta. Välistäveto tapahtuu aina esteiden välissä kun koira "vedetään" ohjaajan kehonkielen opastamana esteiden välistä. Olipa taas hienosti selitetty... Silloin, kun tehdään tällaista rinnakkaisten esteiden sarjaa, on myös tarkoituksenmukaista, että koira kaartelee esteiden välissä mahdollisimman vähän. Koiran olisi siis hyvä hypätä esteet aika viistosti, jolloin koiran reitti on kokonaisuudessaan mahdollisimman suora. Ohjaajan oma rintamasuunta auttaa koiraa hahmottamaan halutun liikkumisreitin. Koira lähetetään hypylle kroppa viistosti kohti seuraavaa estettä. Välistävedon aikana ohjaaja kääntää itsensä kohti koiraa (selän kohti menosuuntaa), mikä jarruttaa koiran liikettä ja hillitsee siten kaartoksia. Koiran tultua esteiden väliin, ohjaaja vaihtaa taas rintamasuunnan viistosti kohti seuraavaa estettä ja lähettää siis koiran uudelleen viistosti seuraavalle esteelle jne.
   Epäilin vahvasti omaa koordinaatiokykyäni tässä harjoituksessa, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän hyvin. Ensimmäisellä yrittämällä tein Kajon kanssa vain kaksi viimeistä estettä. Omat jalat meinasi mennä hieman solmuun, enkä muuttanut omaa rintamasuuntaa tarpeeksi hyppyjen ja välistävedon välissä; Kajo meni siis esteet hieman turhan isoin kaartein. Homma oli kuitenkin sen verran hyvin hanskassa heti alusta alkaen, että siitä eteenpäin teimme harjoitusta kaikilla kolmella esteellä.
   Taas olin ihan yllättynyt siitä, kuinka hienosti Kajo jo lukee minua ja kuuntelee ja tottelee pyyntöjä. Kun vaan sain omat jalat järjestykseen ja hahnotin liikkeen, jota minun itse piti tehdä, harjoitus alkoi sujua varsin mallikkaasti. Teimme muutamia toistoja molempiin suuntiin.

Varsinaisten harjoitusten välissä teimme muutamaan kertaan keppejä. Kajo alkaa olla niissä jo aika haka, tekee kropallaan välillä jo ihan selkeää pujotteluliikettä. Minun ei myöskään tarvitse enää ohjata Kajoa läheskään niin tarkkaan jokaikisen kepin ympäri kuin mitä vielä vähän aikaa sitten piti. Hieno tyttö!

Tokon alkeiskurssi - arkitottelevaisuus 1/6

Tänään alkoi meidän TOKOilut Vuosaaren koirakerhon arkitottelevaisuuskurssilla. Meidän ryhmässä on vain pieniä koiria, ja Kajoa lukuunottamatta muut osallistujat ovat vielä selvästi pentuiässä; Kajon on siis ryhmän vanhin (ja kokenein).
    Aloitimme luoksepäästävyysharjoituksella, jossa kurssin vetäjä kiersi kaikki koirat läpi, rapsuttteli niitä, osalta katsoi hampaat jne. Kajoa jännitti ylipäätänsä koko juttu, siis se että oltiin siellä nurmikentällä kaikkien niiden vieraiden koirien kanssa, jonka takia se ei oikein keskittynyt vetäjän moikkaamiseen.
   Seuraavaksi harjoiteltiin istumista. Sen kaikki sentään osasivat jo. Istutimme koiria eteemme, tai sitten sai istuttaa koiran sivulle. Tein Kajon kanssa tietenkin sivulletuloharjoituksia ja se alkaa jo sujua aika hyvin myös ilman apuseinää.
   Sitten teimme kontaktiharjoituksia. Ihan perus, nami kädessä, odotetaan että koira katsoo silmiin, annetaan nami -harjoituksia tehtiin. Tuttua meille tämäkin, mutta toisaata, koska Kajoa uusi treeniympäristö jossain määrin häiritsi, oli kontaktiharjoitukset sopivan helppoja keskittymisharjoituksia. Sitäpaitsi, olisi ehkä ihan hyvä saada Kajolle tuo kontaktin ottaminen paremmin käskyn alle.
   Seuraavaksi harjoittelimme maahanmenoa. Sen kanssa monilla oli jo enemmän hankaluuksia ja kurssin vetäjä kävi läpi erilaisia tapoja opettaa koiraa menemään  maahan. Kajollehan maahanmeno oli jo tuttua kauraa. Kajolle maahanmeno suoraan seisaaltaan, ilman istumisvälivaihetta, tuntuu kuitenkin olevan suht haastava edelleen, ei toisaalta ehkä meidän on hyvä harjoitella sitäkin vielä. Otin Kajon myös muutamaan kertaan sivulle ja käskin siinä maahan, että oppisi ottamaan käskyn vastaan myös muusta suunnasta kuin suoraan nokan edestä.
   Lopuksi teimme vielä pikatreenin seuraamisesta, niinikään maistiaisena seuraavasta kerrasta. Meidän sivulla käveleminen on aika lailla ruosteessa, eli todellakin tarvitsemme lisää harjoitusta siihen.
   Vaikka periaatteessa tuntui aika turhauttavalta aloittaa ihan alkeista pentujen kanssa, huomasin kuitenkin, että kyllä meidän on hyvä treenailla vielä ihan näitä perusjuttujakin. Nyt pitäis vaan jaksaa harjoitella lenkeillä ja välillä myös kentillä ihan asiakseen, että tuosta treenailusta arkiakareiden lomassa tulisi kunnon rutiini.

Agilityn alkeisjatko 4/5 - Korvaavia harjoituksia mökillä

Yllättävän mökkireissun vuoksi neljäs kurssikerta meni sivu suun, mutta parhaani mukaan yritin korvata menetyksen treenailemalla meidän mökkiesteillä. Sain Suvilta ohjeet harjoitukseen, jota tehtiin kurssilla, mutta jouduin hieman soveltamaan rataa rajallisten resurssien vuoksi. Harjoitukseen ei onneksi tarvittu kovin montaa estettä, joten näilläkin välineillä sain aikaiseksi varsin samankaltaisen kokoonpanon.

Ohjeen mukaan radan olisi pitänyt koostua kolmesta hyppyesteestä ja mutkaputkesta (vasemmanpuoleinen rata), mutta koska minulla on käytössä vain kaksi hyppyestettä korvasin yhden hypyn renkaalla. Mökkiputkea ei myöskään saa kunnon mutkalle (luulin, ettei sitä saa ollenkaan väänneetyä mutkalle, mutta onnsituinkin taivuttamaan sitä hieman), ja siten linjat putken suilta esteille eivät olleetkaan suorat. Radasta tuli siis hieman vaikeampi, mutta hyvin me saatiin silti treenattua.

   Ensimmäinen harjoitus oli reitiltään varsin yksinkertainen, eikä se tarvinnut ohjauspuolen vaihtoja. Symmetrian vuoksi radan pystyi suorittamaan sekä myötä- että vastapäivään; vaihtoehtoiset suoritusjärjestykset on merkitty yllä oleviin kuviin.
   Harjoituksessa piti kiinnittää huomiota siihen miten koiran jättää odottamaa lähtökäskyä, ts. mitä koira näkee asemastaan lähtiessään suorittamaan rataa. Koiraa voi auttaa hakemaan seuraava oikea este jo ennen radalle lähtöä asettamalla se odottamaan kuono sinne päin minne rata tulee jatkumaan ensimmäisen esteen jälkeen. Vaikkakin rinnakkaiset esteet olivatkin suht kaukana toisistaan, ja sekaannuksen mahdollisuus oli siis aika pieni, varsinkin kun ohjaaja osoittaa suunnan omalla elekielellään, on tällaisillekin asioille hyvä alkaa antaa huomiota.
   Toinen asia, johon piti kiinnittää huomiota oli se, miten kaukana ohjaaja pitää kättä omasta kropastaan ohjatessaan koiraa. Kun käsi on kaukana, koira on kaukana; kun käsi on lähellä, koira on lähellä. Erityisesti esteen neljä jälkeen (tai jo aikanakin) käsi pitää vetää lähelle, koska seuraava este (5.) on "lähempänä" ohjaajaa kuin mitä se olisi jos se olisi samalla linjalla edellisen esteen kanssa. Myös ohjaajan rintamasuunta antaa koiralle vinkkiä siitä, minne ollaan seuraavaksi menossa. Kroppaa kannattaa kääntää "osoittamaan" kohti seuraavaa estettä jo, kun koira on vielä suorittamassa edellistä estettä, jolloin koira tietää jo laskeutuessaan esteeltä minne matka jatkuu. Tämä on nk. ennakoivaa ohjausta.
   Tein hajoitusta ensin vastapäivään. Kajolla oli hieman hankaluuksia mennä meidän onnettoman pieneen putkeen (epäröi moneen otteeseen putken suulla ja juoksi muutamaan kertaan ronskisti ohikin) ja jostain syystä Kajo ei ikinä ole tykännyt minun kyhäämästä renkaasta (siitäkin juoksee mielummin ohi, kun hyppää läpi.) Ensimmäinen yritys oli kuitenkin nappisuoritus, toisella kokeilulla oli hieman ongelmia sekä putken että renkaan kanssa. Kolmannella kerralla homma sujui suunnilleen sujuvasti.
   Teimme samaa vielä toiseen suuntaan muutaman kerran tasapainon vuoksi. Hienosti meni.

Toinen harjoitus tehtiin samalla radalla, mutta putken suoritussuunta muuttui. Esteen jälkeen putkeen ei siis menty "lähimmästä" vaan siitä "kauemmasta". Teimme tätäkin molempiin suunttin, sillä rata oli edelleen symmetrinen. Kuva vielä toisesta suoritusjärjestyksestä (sulkuihin merkitty vaihtoehtoinen järjestys):

Tässä harjoituksessa tehdään siis valssit esteen 2. ja putken (3.) välillä, sekä putken (3.) ja siitä seuraavan esteen (4.) välillä. Vaikeamman harjoituksesta olisi saanut tekemällä valssien sijaan takaaleikkaukset, mutta jätin ne tällä kertaa väliin kun lisähaatetta tuli jo radan muutoksista ihan tarpeeksi.
   Tein harjoituksen ensin kahdessa erässä: ensin esteet 1.-3., sitten esteet 3.-5. Ensimmäisellä yrittämällä Kajo meinasi karata putken väärään päähän (edellisen harjoituksen mukaan) kun lähdin valssaamaan turhan myöhään. Kajo kuitenkin kuunteli ja seurasi ja sain ohjattua sen sinne minne piti pienestä ylimääräisestä kaarroksesta huolimatta. Toinen puolisko meni myös oikein hienosti ja renkaankin Kajo hyppäsi hyvin kun aiemmasta kokemuksesta ymmärsin ohjata Kajon sille erityisen tarkkaan.
   Sitten suoritettiin koko rata. Ja Kajo juoksi renkaan ohi. Kajolla kun tuntui olevan jokin kummallinen vastenmielisyys tuota nimenomaista rengasta kohtaan (suorittaa siis hallin virallisenmallisen renkaan ilman minkäänlaisia ongelmia), niin tehtiin rataa välillä ilman sitä, sillä valssit ja ohajus olivat nyt tärkeämmässä roolissa.
    Renkaan ollessa mukana Kajo tuli joka kerta viimeisen esteen (4.) jälkeen lähemmäs minua käsiohjauksen mukaisesti kuten oli tarkoituskin. Kyseinen kuvio oli toiminut niin hyvin alusta lähtien, etten ollut oikeastaan edes ajatellut kuinka hyvin Kajo loppujen lopuksi jo minun ohjausta seuraa. Nyt kun jätin renkaan väliaikaisesti pois, eikä lähellevedon tarvetta viimeisen esteen (4.) jälkeen enää samalla tavalla ollut, en sitä tietenkään tehnyt ja Kajo jatkoi kovaa kyytiä suoraan eteenpäin esteen jälkeen. Olin ihan äimistynyt siitä, miksi se jatkoi tuolla tavalla eteenpäin, eikä kääntynytkään minun puoleen, tässä tilanteessa hakemaan palkkaa siis. Hetken mietittyäni ymmärsin tuon oman ohjaukseni eron ja hämmästelin itsekseni sitä kuinka hyvin Kajo osaa ja malttaa minua jo lukea. Jostain syystä olen koko ajan ajatellut Kajon olevan niin omissa maailmoissaan, ettei se juuri minua seuraa ja suorittaa vaan esteet, jotka on kaikkein selkeimmin sen nokan eteen asetettu. Tajusin samassa, että kyllähän Kajo tuli tosi hyvin mukaan noihin tämän saman harjoituksen valsseihinkin, vaikka sille paljon suoraviivaisempi vaihtoehto olisi ollut suorittaa esteet samoin kuin ensimmäisessä harjoituksessa....
   Teimme vielä samaa harjoitusta tuohon vaihtoehtoiseen suuntaan muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä yrittämällä Kajo rynni taas renkaan ohi, mutta saimme pian lopetettua treenit kokonaisuudessaan onnistuneeseen suoritukseen. Paljon opittiin taas, eritoten minä itse.

"Virallisen alkeisjatkokurssitreenin" lisäksi teimme mökkireissun aikana useita muita harjoituksia, jotka keskittyivät lähinnä takaakierron opetteluun.

   Hajoittelimme mm. samankaltaista yhdistelmää kuin mitä teimme edellisellä virallisella kurssikerralla. Suluissa olevat numerot osoittavat taas vaihtoehtoisen suoritusjärjestyksen.

Ensin harjoittelimme aika paljon ilman putkea, eli molempiin suuntiin kahta vierekkäistä estettä (2. ja 3.) Väilillä Kajo yritti tulla esteiden välistä kun olisi pitänyt mennä esteelle 3., mutta liian kaukaa Kajo ei enää tätä toista estettä yrittänyt kiertää. Näitä harjoituksia tein ennen yllä selitettyä, joten voi olla, että kaikki epäonnistuneet yritykset ovat johtuneet vain omasta epätäsmällisestä ohjauksesta, mitä en vielä osannut tiedostaa.
   Kun vierekkäisten esteiden suoritus sujui suht ok eli onnistui useammin kuin epäonnistui liitin harjoitukseen vielä putken. Silloin tällöin Kajo meinasi mennä 3. esteen ohi esteiden välistä, mutta astumalla esteiden väliin sain aina korjattua koiran liikettä kohti estettä. Putki ei siis tuntunut tuovan mainittavaa lisähaastetta, mutta naamioi varsinaisen harjoiteltavan asian niin, että harjoitus oli koiran mielestä kuin uusi.

Harjoittelimme myös ihan puhtaasti yksittäisen esteen suorittamista takaakierron kanssa. Eli ohjasin Kajoa esteen taakse, jonka jälkeen annoin sille hyppykäskyn. Ensin seisoin esteen vierellä, jotta taakse ohjaus olisi selkeämpää, mutta hyvin nopeasti Kajo oivalsi idean eikä minu tarvinnut enää johdattaa Kajoa niin paljon. Tätä harjoitusta tein monimuotoisemmaksi lisäämällä toisen esteen ja välillä hypittiin niitä peräjälkeen, välillä toinen "oikein päin" ja toinen takaakiertäen jne. Minulla oli kyllä ihan selvät ja hienot ennalta suunnitellut suoritusreitit, mutten niitä enää muista. Jokatapauksessa nämä tämäntyyppiset harjoitukset sujuivat varsin hyvin.

Harjoittelimme aika paljon myös keppejä, jotta niihin alkaisi tulla pikkuhiljaa rutiinia. Erityistä edistystä ei tapahtunut, mutta tarvinneeko sitä aina? Treeniä saatiin kuitenkin lisää ja vanhan opitun asian vahvistusta varmasti tapahtui.

Sellaisia treenejä. Nämä kaikki toteutettiin siis monessa pienessä erässä niiden neljän päivän aikana kun olimme mökillä. Toivottavasti korvasivat menetetyn alkeisjatkokurssin tunnin.

Vieheen perässä taas

Oltiin taas vähän juoksemassa Hyvinkään vinttikoiraradalla. Kolme vetoa oli jälleen varattu jokaiselle koiralle. Homma oli Kajolle jo ihan selvästi tuttu juttu. Varmuuden vuoksi katsottiin yksi toisen koiran veto radan laidalla, ettei varmastikaan Kajolle jäisi epäselväkis mitä oltiin tultu tekemään. Kajo innotui hirmuisesti nähdessään kavrein suorituksen ja kävi siten kunnon kierroksilla jo radalle mentäessä.

Ensimmäiselle vedolle lähtiessä Kajo kävi siis tosi kuumana. Kävelymatka suoran toiseen päähän oli Kajon osalta hyppimistä, pomppimista ja vetämistä. Kun tiputin vieheen maahan muka vaivihkaa, Kajo pyörähti samoin tein ympäri eikä päästänyt viehettä enää silmistään. Kun otin Kajolta pantaa pois kaulasta neiti yritti moneen kertaan ottaa varaslähdön ja tuijotti viehettä herkeämättä jokainen lihas jännittyneenä. Kun viehe lopulta lähti liikkeelle Kajo ampaisi sen perään kuin rasvattu salama. Hienosti juoksi siis jo ensimmäisestä vedosta.
    Kajo oli jo hieman rauhoittunut/väsähtänyt kun valmistauduimme toiseen vetoon; ravasi kiltisti vierellä kun menimme takaisin radan päätyyn. Kajo oli kuitenkin edelleen tarkkana ja huomasi taas vieheen tiputtamisen maahan, eikä neiti taaskaan päästänyt sitä silmistään. Rimpuilu oli vähäisempää pantaa pois ottaessa. Kajo lähti taas kovalla vauhdilla vieheen perään ja retuutti sitä oikein kunnolla juoksu n päätteeksi. Neiti ei olisi taaskaan millään halunnut jättää viehettä ja lähti hyvin vastahakoisesti pois radalta.

    Koska sää oli viileämpi kuin edellisillä kerroilla ja koska koiriakin oli nyt enemmän kuin aiemmin käytiin pienelle ekstaverryttelylenkillä ennen viimeistä vetoa.
   Viimeinen veto meni myös hyvin, vaikkakin vauhti oli hieman hyytynyt kahteen ensimmäiseen vetoon nähden. Kivaa Kajolla kuitenkin oli edelleen ja olisi varmasti juossut vielä neljännenkin kerran jos olisi saanut mahdollisuuden. Vieheen jättäminen oli Kajolle vähintään yhtä vaikeaa kuin joka kerta aiemminkin; toivottavasti Kajo pääsee sitä vielä joskun uudestaan jahtaamaan ja retuuttamaan.

Treenien jälkeen käytiin vielä vähän pellolla loppuverryttelemässä ja Kajo löysi sieltä aivan ihanan myyränraadon. Kajo hieroi ja hinkkasi itseään siihen, pyöri ja piehtaroi sen päällä ja lopulta koiran posket ja kaula olivat ruskeat ja hajun pystyi aistimaan metrien päästä ihmisnenälläkin.

Agilityn alkeisjatko 3/5 - Radanpoikasia

Suvi ei tänään päässyt vetämään treenejä, joten teimme harjoitukset itsenäisesti Suvin lähettämien kirjallisten ohjeiden mukaan. Saamamme harjoitukset olivat tällä kertaa jo sen verran monimutkaista sorttia, että ohessa on kuvat (käsin paintilla piirretyt, valitan suttuisuutta) radoista suoritusjärjestysnumeroineen.

Ensimmäinen harjoitus oli, kuten kuvastakin näkee, suhteellisen suora ja yksenkertainen reitiltään. Koiraa ohjataan ensin sen vasemmalta puolen kaikkien esteiden yli/läpi ilman sen ihmeemmpiä kommervenkkejä. Koiran oikealta puolelta ohjatessa piti tehdä valssi putken (2.) ja hyppyesteen (3.) välissä.

Kajolla oli taas ihan selkeästi lelupäivä. Innostin Kajoa ensin leikityttämällä sitä. Tukka solmittiin myös taas pompulalle, kuten minulla on nykyään tapana tehdä missä tahansa treeneissä, joissa Kajo tarvitsee silmiään. Itse harjoituksessa koira oli tarkoitus jättää ensimmäisen esteen taakse odottamaan kun ohjaaja etenee kutsumaan koiraa kahden ensimmäisen esteen välistä. Kajo jäi kiltisti odottamaan lähtölupaa, ja kun sille luvan vihdoin annoin, ampaisi neiti kuin tykin suusta eteenpäin! Kajo oli mennyt putken läpi jo ennen kuin olin ehtinyt muutamaa askelta ottaa. Putken jälkeen Kajo siis lähti juoksemaan minua kohti, jonka takia koira teki loppujen lopuksi pienen voltin sivulle ennen seuraavalle esteelle etenemistä. Ohjasin Kajon kuitenkin tietysti radan loppuun ja palkkasin lelulla. Hienosti Kajo loikkasi pituusesteenkin yli, ei pelkoa, että ottaisi kappaleista tukea tassuilla.
   Yritin uudestaan, samalla tavalla, sillä ajattelin, että oma lähteminen ei ollut tarpeeksi nopea, kun olin antanut Kajolle lähtöluvan. Lopputulos oli siis ihan sama kuin edellisellä yrityksellä; hirmuisesti ylimääräistä säätöä putken jälkeen koska olin niin pahasti koiraa jäljessä. Pokka ei meinannut meikäläisellä millään pitää; hyvä kun sain loppuesteiden nimet kakaistua Kajolle hykerrykseltäni. Kajo oli niin ihanan huvittavan innokas ja minä niin naurettavan hidas siihen nähden.
   Seuraavalla yrityksellä ymmärsin siirtyä vielä kauemmaksi Kajosta, putken puolivälin tienoille asti, ennen kuin kutsuin sen liikkeelle. Tällä järjestelyllä ehdin nipinnapin juuri ennen Kajoa putken jälkimmäiseen päähän ja pystyin "sulavasti" ohjaamaan koiran seuraaville esteille.
   Tauon jälkeen ohjasin saman systeemin Kajon toiselta puolelta, jolloin mukaan ohjauskuvioon tuli se valssi putken ja esteen (3.) väliin. Lähsin liikkeelle taas niin, että annoin Kajolle lähtökäskyn, kun itse olin jo putken puolillatienoin. Putken jälkeen tehtävän valssin takia (=hankalampi liikekuvio kineettisesti onnettomalle ohjaajalle) jäin taas liikaa jälkeen. Pelastin sen mikä oli pelastettavissa ja ohjasin Kajon loppuun. Seuraavalla yrityksella menin itse valmiiksi putken toiseen päähän odottamaan (sen verran sivuun kuitenkin, että sain oikeasti tehtyä sen valssin siihen esteiden väliin). Tällä systeemillä kuvio toimi ja saatiin tehtyä harjoitus ilman hitaudestani johtuvaa sähläystä. Toistettiin uudestaan sama juttu ja hyvin meni.

Seuraavaksi pääsimme hieman haastavamman radan pariin. Tämän harjoituksen haastavin kohta oli kahden rinnakkaisen esteen (3. ja 4.) suorittaminen; koira olisi tarkoitus ohjata esteeltä kolme esteelle neljä käsi kaukana kropasta ilman, että ohjaajan tarvitsee itse siiryä esteiden välistä niiden taakse. Jälkimmäisen esteen (4.) ja putken (5.) väliin piti myös tehdä valssi.

Ihan ensin lähetin Kajon muutamaan kertaan pelkkään putkeen, koska se oli musta ja kunnon mutkalla. Ei ongelmia. Sitten harjoittelimme kinkkistä reittiä esteeltä kolme esteelle neljä. Kajolla kun oli niin mahdottomasti vauhtia tänään karkasi Kajo hyvin helposti kokonaan jälkimmäisen esteen ympäri. Jos taas otin liian voimakkaasti haltuun ensimmäisen esteen jälkeen Kajo tuli luokseni esteiden välistä. Pariin otteeseen astuin esteiden väliin, jotta saisin ohjattua Kajon selkeämmin, mutta kyllä Kajo meni pariin kertaan tehtävän myös oikein niin, että ohjasin sitä ihan puhtaasti esteiden "takaa".
   Taukopiltiin välillä ja jatkettiin sitten taas. Yhdistin meidän edelliseen harjoitukseen myös putken, eli tehtiin muutamaan kertaan rataa muuten, paitsi jätettiin viimeinen/ensimmäinen este pois. Saimme kai sen kerran tehtyä ihan oikein ja puhtaasti, mutta moneen kertaan Kajo teki samoja edellä mainitsemiani virheitä esteen kolme jälkeen. Palasin siis uudestaan pelkkän esteosuude harjoitteluun. Pelkäsin, että Kajo alkaa moinen jankkaaminen kyllästyttämään, joten palkkasin sitä myös molempien esteiden yksittäisestä suorittamisesta.
   Ihan selkeästi tein taas kaikkea liikaa, ja jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt kokonaan koko rada suorittamisen ja muutenkin jankannut niitä kahta estettä vähemmän. Missä liene ahneuksissani harjoitutin Kajoa kuitenkin näin paljon ja vaikka vierekkäiste esteiden suorittaminen ei edelleenkään lähellekään varmasti toiminnut teetin kajolla vielä koko radan heti osa-alueharjoitusten perään.
   Jätin Kajon taas ensimmäise esteen taakse ja etenin itse noin puoleenväliin matkaan putkelle. En tiedä mistä syystä, mutta ensimmäisellä yrittämällä Kajo ampaisi esteen jälkeen minun selkäni taakse jonnekin aivan muuhu suuntaan kuin olisi ollut tarkoitus. No, vein Kajon takaisin alkuun ja osoitin kiinnitin enemmä huomiota omaan elekieleeni siitä minne ollaan etenemässä. Näin sain ohjattua Kajon ensimmäisen esteen jälkeen nätisti putkeen. Putkesta jatkettiin hienosti seueaavalla esteelle, mutta sitten Kajo kiersikin sen seuraavan (4.). Siinä sähläilin ja yritin ohjata Kajoa uudelleen kiertämälleen esteelle ja kun sain Kajon menemään sen jatkettiin rata loppuun.
   Kaikein säätämisen ja vääntämisen keskellä en muista missä vaiheessa sain Kajon menemään koko systeemin hienosti ja oikeaa reittiä pitkin. Oli kuitenkin typerä ja ahne, enkä jättänyt harjoitusta siihen vaan yritin uudestaan, että voisimme taas epäonnistua sillä hankalalla esteellä (4.). En tiedä johtuiko epäonnistumiset omasta huonosta ohjauksesta vai yksinkertaisesti siitä, että tahtävä oli Kajolle vielä liian vaikea. Pahin moka oli kuitenkin siis se, että niin itsepäisen ahneesti tein liikaa ja räiskien osa-alueharjoituksia ja koko rataa.
   Viimeinen yrityksemme koko radan suorittamiseksi oli kuitekin suhteellisen ok ja en mitenkään erityisen paha maku suussa lähtenyt harjoituksista. Harmittaa kuitenkin tuo oma säheltäminen, varsinkin koska Kajolla oli niin vahtipäivä ja sitten tylsistytin sitä liikaa jankkaamalla samaa asiaa. Toivottavasti en siis hölmöilylläni murentanut Kajon vauhti-intoa.

Agilityn alkeisjatko 2/5 - Irtoaminen

Tänään tehtiin harjoituksia, joiden tarkoituksena oli saada koira irtoamaan ohjaajasta, eli menemään ohjaajan edelle ja suorittamaan esteitä itsenäisesti.
   Ensimmäisessä harjoituksessa oli kaksi hyppyestettä ja suora musta putki suoralla linjalla. Tarkoituksena oli, että koira suorittaisi reippaasti kaikki esteet ja menisi ainakin putken vauhdikkaasti eteen, vaikka ohjaaja jäisikin jälkeen.
   Suvi oli putken toisessa päässä targetin kanssa. Vein targetille nameja, ja lähetin ensin Kajon pelkkään putkeen. Olin omaa vuoroa odotellessa tehnyt (tai yrittänyt tehdä) kontaktiharjoituksia ja keppejä Kajon kanssa, mutta sitä ei kiinnostanut yhtään; haisteli vaan maata ja duunaili omiaan. Olin siis hyvin epäileväinen, mahtaako nyt innostua koko tohusta ja erityisesti epäilin neidin suoritusvarmuutta putkella. Hienosti Kajo kuitenkin meni putken heti ensi yrittämällä. Sitten otimme mukaan toisen putken edessä olevista esteistä. Kajo hyppäsi esteen ja meni putkeen hienosti. Toistettiin muutamaan kertaan molemmin puolin.
   Vuorotauolla ei tehty mitään ihmeempiä, lähinnä annoin Kajon kasvattaa motivaatiotaan istumalla yksin kentän laidalla. Vaikka Kajo oli tehnyt edellä mainitun harjoituksen ihan kohtuu hyvin, Kajo ei tuntunut olevan erityisen innoissaan lihapullista. Olin skeptinen myös lelun innostavuuden suhteen, mutta kokeilin kuitenkin leikityttää Kajoa vähän odotellessa. Tilanne oli muuttunut ihan päinvastaiseksi edelliseen viikkoon nähden; silloin kelpasi vain namit ja nyt koira innostui todella vain lelusta. Niinpä kun vuoromme tuli seuraavan kerran jätin Kajolle palkkioksi vetolelun namien sijaan.
   Harjoitukseen lisättiin se toinen hyppyeste, eli koiran piti päämäärätietoisesti suorittaa kaksi hyppyestettä ja putki. Ensimmäinen yritys oli ihan ok ja lelupalkka  toimi. Tosin Suvi päästi lelusta irti ja Kajo lähti villinä juoksemaan sen kanssa ympäri hallia ja kesti hetki ennenkuin sain sen kiinni. Toiseen yritykseen minä lähdin ehkä liian itsevarmasti ja koira vähän turhan innoissaan tai jotain. Kajo kiersi toisen hyppyesteen. Kajo siis hyppäsi ensimmäise esteen, kiersi toisen ja juoksi putken läpi lelun luo ja oli hyvin hämmentyneen näköinen kun ei saanutkaan palkkiotaan. Uusi yritys ja neiti tekee saman tempun. Suvi ohjasti sitten, että jätän koiran odottamaan ensimmäisen esteen taakse ja minä siirryn antamaan lähtökäskyn ensimmäisen ja toisen esteen väliin. Tällöin en jää niin paljon koirasta jälkeen ja samalla blokkaan väärän tien sekä ohjaan koiraa selkeämmin. Johan toimi. Kajo suoritti tehtävän oikein hienosti molemmin puolin ja vieläpä hyvällä vahdilla.

   Seuraavaksi teimme hyvin samankaltaista harjoitusta, mutta nyt putki oli mutkalla (suunnilleen suorassa kulmassa) ja keltainen. Koira joutuu hakemaan nimenomaan putken suun, eikä putken toisessa päässä odottavaa palkkiota, muutenhan se oikaisisi heti lähtöpisteestä neljänkymmenenviiden asteen kulmassa kohti "maalia". Taas tehtiin ensin pelkkä putki, sitten yksi este ja putki ja lopulta molemmat esteet ja putki. Kajo suoriutui joka yrittämästä hienosti ja vauhdilla; ei yrittänyt kertaakaan oikaista suoraan palkan luokse taikka kieltänyt putkella. Hieno tyttö!

   Viimeisellä kierroksella teimme vielä viiden esteen sarjan: jälkimmäisen harjoituksen este ja mutkaputki, josta matka jatkuu suoralle linjalle, jolla ensimmäisen harjoituksen kaksi estettä ja suora putki sijaitsevat. Epäilin Kajoa edelleen ja vielä enemmän itsenäni, sillä omalla ohjauksellakin alkoi olla merkitystä. Huoli oli kuitenkin turha, sillä Kajo suoritti koko sarjan upeasti, hyvällä nopeudella. Toistettiin sama uudelleen ja hienosti meni sekin. Suvi sanoi, että Kajo hakee tosi hyvin putken suuta jo esteiden takaa, eli oppitunnin läksy oli hyvin ymmärretty.

Agilityn alkeisjatko 1/5 - Takaaleikkaus ja valssi

Tänään alkoi odotettu agilityn alkeisjatkokurssi. Kun alkeiskurssi keskittyi esteiden esittelyyn koiralle, tutustumme nyt alkeisjatkossa enmmän ohjaajan liikkeeseen radalla ja suhteessa koiraan.
  Aloitimme ohjauspuolen vaihtavilla liikkeillä; takaaleikkaus ja valssi. Takaaleikkauksessa ohjaaja vaihta ohjauspuolta koiran takana, valssauksessa koiran edessä.
  Ensin harjoittelimme takaaleikkausta koiran oikealta puolelta vasemmalle puolelle. Koira on ensin ohjaajaan nähden vasemmalla puolella, ja se lähetetään esteen yli targetille jossa odottaa nami. Koiran hypätessä ohjaaja juoksee esteen vasemmalle puolelle ja kutsuu koiran luokse ja palkka oikeasta kädestä. Takaaleikkauksen hankaluus on se, että koira ei näe mihin suuntaan ohjaaja menee. Seurauksena voi olla aikaa hukkaavaa ylimääräistä sähläystä, kun koira kutsutaankin aivan eri suuntaan kuin mihin se oli olettanut matkan jatkuvan.
   Kajo hyppäsi hienosti esteen ja hyökkäsi targetilla olevan namin kimppuun. Sitten Kajo jäikin aika pitkäksi aikaa nuolemaan ja nuuskimaan targettia ja sitä piti kutsua aika pitkään ennen kuin se vihdoin tuli luokse. Sitäpaitsi Kajo ryösti aika lailla; hyppäsi esteen ja oli jo syömässä namia kauan ennen kuin olin saanut suutani edes auki. Kajo oli siis tosi vahvasti fiksoitunut siihen targettiin. Pyysin, että targetti jätettäisiin pois, että Kajo keskittyisi itse tekemiseen. Samalla puolella tehtävä onnistui hienosti ilman targettiakin; hienomminkin siinä mielessä, että Kajo tuli suoraan luokse esteen hypättyään, eikä jäänyt etsiskelemään nameja. Kajo myös odotti (ainakin suunnilleen) lähtölupaakin.
   Kun samaa tehtiin toisin päin, eli koira ohjaaja siirtyy koiran vasemmalta puolelta oikealle, homma ei sujunutkaan niin sulavasti ilman targettia ja Kajo teki hienon piruetin esteen takana. Otettiin targetti takaisin ja lähetin Kajon ensin sille ja kutsuin sitten luokse. Tämä sujui nyt paremmin kuin aluksi, sillä Kajon ylenpalttinen mielenkiinto targettia kohtaan oli vähentynyt jonkin verran. Kajo siis suunnilleen kuunteli ja otti kontaktia targetista huolimatta.

Takaaleikkaus oli vielä hyvin yksinkertainen kuvio (juokse paikasta a paikkaan b ja kutsut koiran luokse), joten meikäläisen motoriikalla siitä selvittiin ihan hyvin. Sitten harjoiteltiin valssia. Valssissa koira otetaan lähelle, jolloin ohjaaja pyörähtää koiran edessä ympäri samalla vaihtaen ohjaavan käden. Niin yksinkertainen ja helppo kuvio sekin, jota olen varmasti "vahingossa" tehnyt jo aiemmin, kun olen opettanut Kajolle käden seuraamista. Sitten kun se annetaan erikseen tehtäväksi ja pitäisi ajatella mitä tekee niin ei tule mitään.
   Varsinainen harjoitus oli sellainen, että ensin on yksi hyppyeste jonka jälkeen tehdään valssi ja lähetetään koira loivalla mutkalla olevaan putkeen. Ennen tätä kuitenkin "kuivaharjoittelin" Kajon kanssa valssausta ilman esteitä. Ja hyvä että harjoittelin, sillä aluksi en jostain syystä kyennyt käsittämään miten kuvio tehdään. Siis oikeesti, kukaan ei ole näin onneton. Siinä aikani pyörin ja pohdiskelin ja Kajo oli ihan ymmällään mitä me oikein muka tehdään. Sain kuitenkin kuvion suunnilleen taottua koko vaikeudessaan päähäni ennen meidän harjoitusvuoroa.
   Tehtävä meni loppujen lopuksi yllättävän hyvin. Ensimmäisellä yrittämällä laskin käsiä liikaa käden vaihdon kohdalla; niitä ei tulisi laskea alas molempia yhtä aikaa. Kajo kuitenkin käsitti mistä oli kyse. Neiti myös meni reippaasti putkeen, vaikka ensin epäilin sitäkin, mahtaako onnistua heti ensimmäisellä yrittämällä. Tehtiin uudestaan, jolloin oma liike meni paremmin, mutta koira ei sitten mennytkään putkeen... Noh, käskin Kajon uudestaan putkeen, minne neiti onneksi menikin sitten reippaasti. Kolmannella yrityksellä sekä minä, että koira osasimme kumpikin ihan hyvin ja saimme suoritettua harjoituksen "puhtaasti".
   Sitten sama toiselta puolelta, mutta nyt Suvi lisäsi putken jälkeen vielä toisen esteen. Eli ensin este, sitten valssi, koira putkeen ja vielä yhdelle esteelle. Ensimmäinen yritys meni pipariksi. Samoin toinen ja taisi mennä kolmaskin. Kajo kyllä hyppäsi esteen hienosti, mutta sitten meikäläinen ei valssannut tarpeeksi nopeasti/ajoissa, jolloin käännös oli valmis vasta juuri ennen putken suuta, eikä Kajo sitten mennyt sinne putkeen. Taisin taas laittaa Kajon menemään sen putken ihan erikseen kerran, että homma ei varmasti tyssäisi siihen, mikäli sattuisi käymään niin, että osaisin ohjata Kajon oikein. Suvi myös siirsi putken suuta vähän kauemmaksi esteestä, että valssaukselle olisi paremmin tilaa.
   Lopulta sain jutun toimimaan, kun Suvin ohjeiden mukaisesti lähdin kääntymään välittömästi kun olin antanut Kajolle luvan lähteä liikkeelle. Kajo meni hienosti putkeen ja jatkoi oikein hienosti vielä seuraavalle esteelle. Sitten Kajo juoksikin äkkäämänsä targetin luokse etsimään namia, eikä ollut millään tulossa luokse, että saisi oikeasti palkan. (Kajo ihan tosissaa on vähän turhan innostunut siitä targetista). Toisella "onnistuneella" kerralla yritin palkata lelulla, mutta se ei kiinnostanut. Kajo etsi taas namia targetilta, eikä vilkaissutkaan lelua, kun menin heiluttelemaan sitä neidin nenän eteen. Tänään oli siis yksi niistä ihmeellisistä päivistä, kun Kajo syö mielummin lihapullia kuin leikkii lelulla.
   Viimeinen yritys meni jo aikalailla nappiin. Itse ilmeisesti heiluin tarpeeksi aikaisin ja oikein päin, Kajo meni putkeen epäröimättä ja hyppäsi hienosti toisenkin esteen. Kajo myöskin piti kontaktin viimeisen esteen jälkeen, eikä juossut enää targetille. Vauhtiakin kuulemma oli ihan kivasti (itselläni koko ajan niin kiire, etten juuri ehtinyt miettimään asiaa).

Jäin taas katsomaan edistyneemmän ryhmän harjoituksia. Edistyneitä oli tällä kertaa paikalla vain kaksi, joten jotta koirilla olisi tarpeeksi taukoja, Kajo pääsi vielä vähän ekstraharjoittelemaan.
   Ensin tehtiin pariin kertaan kunnon mutkalla olevaa putkea. Ensimmäisellä lähetyksellä Kajo meni hienosti putkeen, mutta jostain kumman syystä toisella yrittämällä ei, ei mitenkään. Mikä liene ihme ajatus Kajolle silloinkin iski päähän. Monta kertaa piti siirtyä kauemmaksi ja ottaa lähtö uudelleen, mutta Kajo ei vaan mennnyt. Kyllähän se sitten lopulta meni taas, ja sen jälkeen kun otettiin vielä kerran uusiksi meni myös hienosti. Mikäköhän siinä putkessa on niin hankalaa?
   Teimme myös renkaan pariin kertaan. Ensin johdatin Kajon sen läpi varmuuden vuoksi, ettei vahingossakaan menisi väärästä reiästä läpi. Sitten lähetin ja hienosti Kajo meni sen oikein. Sama vielä toiselta puolelta tasapainon vuoksi.
    Lopuksi harjoittelimme vielä vähän keppejä. Hyvin Kajo alkaa tehdä jo sitä oikeaa pujotteluliikettä, ja kuulemma välillä suorituksessa oli jo hieman rytmiäkin. Eiköhän ne siitä ala pikkuhiljaa luistamaan, kunhan muistetaan ja jaksetaan harjoitella.