Agilityn alkeisjatko 3/5 - Radanpoikasia

Suvi ei tänään päässyt vetämään treenejä, joten teimme harjoitukset itsenäisesti Suvin lähettämien kirjallisten ohjeiden mukaan. Saamamme harjoitukset olivat tällä kertaa jo sen verran monimutkaista sorttia, että ohessa on kuvat (käsin paintilla piirretyt, valitan suttuisuutta) radoista suoritusjärjestysnumeroineen.

Ensimmäinen harjoitus oli, kuten kuvastakin näkee, suhteellisen suora ja yksenkertainen reitiltään. Koiraa ohjataan ensin sen vasemmalta puolen kaikkien esteiden yli/läpi ilman sen ihmeemmpiä kommervenkkejä. Koiran oikealta puolelta ohjatessa piti tehdä valssi putken (2.) ja hyppyesteen (3.) välissä.

Kajolla oli taas ihan selkeästi lelupäivä. Innostin Kajoa ensin leikityttämällä sitä. Tukka solmittiin myös taas pompulalle, kuten minulla on nykyään tapana tehdä missä tahansa treeneissä, joissa Kajo tarvitsee silmiään. Itse harjoituksessa koira oli tarkoitus jättää ensimmäisen esteen taakse odottamaan kun ohjaaja etenee kutsumaan koiraa kahden ensimmäisen esteen välistä. Kajo jäi kiltisti odottamaan lähtölupaa, ja kun sille luvan vihdoin annoin, ampaisi neiti kuin tykin suusta eteenpäin! Kajo oli mennyt putken läpi jo ennen kuin olin ehtinyt muutamaa askelta ottaa. Putken jälkeen Kajo siis lähti juoksemaan minua kohti, jonka takia koira teki loppujen lopuksi pienen voltin sivulle ennen seuraavalle esteelle etenemistä. Ohjasin Kajon kuitenkin tietysti radan loppuun ja palkkasin lelulla. Hienosti Kajo loikkasi pituusesteenkin yli, ei pelkoa, että ottaisi kappaleista tukea tassuilla.
   Yritin uudestaan, samalla tavalla, sillä ajattelin, että oma lähteminen ei ollut tarpeeksi nopea, kun olin antanut Kajolle lähtöluvan. Lopputulos oli siis ihan sama kuin edellisellä yrityksellä; hirmuisesti ylimääräistä säätöä putken jälkeen koska olin niin pahasti koiraa jäljessä. Pokka ei meinannut meikäläisellä millään pitää; hyvä kun sain loppuesteiden nimet kakaistua Kajolle hykerrykseltäni. Kajo oli niin ihanan huvittavan innokas ja minä niin naurettavan hidas siihen nähden.
   Seuraavalla yrityksellä ymmärsin siirtyä vielä kauemmaksi Kajosta, putken puolivälin tienoille asti, ennen kuin kutsuin sen liikkeelle. Tällä järjestelyllä ehdin nipinnapin juuri ennen Kajoa putken jälkimmäiseen päähän ja pystyin "sulavasti" ohjaamaan koiran seuraaville esteille.
   Tauon jälkeen ohjasin saman systeemin Kajon toiselta puolelta, jolloin mukaan ohjauskuvioon tuli se valssi putken ja esteen (3.) väliin. Lähsin liikkeelle taas niin, että annoin Kajolle lähtökäskyn, kun itse olin jo putken puolillatienoin. Putken jälkeen tehtävän valssin takia (=hankalampi liikekuvio kineettisesti onnettomalle ohjaajalle) jäin taas liikaa jälkeen. Pelastin sen mikä oli pelastettavissa ja ohjasin Kajon loppuun. Seuraavalla yrityksella menin itse valmiiksi putken toiseen päähän odottamaan (sen verran sivuun kuitenkin, että sain oikeasti tehtyä sen valssin siihen esteiden väliin). Tällä systeemillä kuvio toimi ja saatiin tehtyä harjoitus ilman hitaudestani johtuvaa sähläystä. Toistettiin uudestaan sama juttu ja hyvin meni.

Seuraavaksi pääsimme hieman haastavamman radan pariin. Tämän harjoituksen haastavin kohta oli kahden rinnakkaisen esteen (3. ja 4.) suorittaminen; koira olisi tarkoitus ohjata esteeltä kolme esteelle neljä käsi kaukana kropasta ilman, että ohjaajan tarvitsee itse siiryä esteiden välistä niiden taakse. Jälkimmäisen esteen (4.) ja putken (5.) väliin piti myös tehdä valssi.

Ihan ensin lähetin Kajon muutamaan kertaan pelkkään putkeen, koska se oli musta ja kunnon mutkalla. Ei ongelmia. Sitten harjoittelimme kinkkistä reittiä esteeltä kolme esteelle neljä. Kajolla kun oli niin mahdottomasti vauhtia tänään karkasi Kajo hyvin helposti kokonaan jälkimmäisen esteen ympäri. Jos taas otin liian voimakkaasti haltuun ensimmäisen esteen jälkeen Kajo tuli luokseni esteiden välistä. Pariin otteeseen astuin esteiden väliin, jotta saisin ohjattua Kajon selkeämmin, mutta kyllä Kajo meni pariin kertaan tehtävän myös oikein niin, että ohjasin sitä ihan puhtaasti esteiden "takaa".
   Taukopiltiin välillä ja jatkettiin sitten taas. Yhdistin meidän edelliseen harjoitukseen myös putken, eli tehtiin muutamaan kertaan rataa muuten, paitsi jätettiin viimeinen/ensimmäinen este pois. Saimme kai sen kerran tehtyä ihan oikein ja puhtaasti, mutta moneen kertaan Kajo teki samoja edellä mainitsemiani virheitä esteen kolme jälkeen. Palasin siis uudestaan pelkkän esteosuude harjoitteluun. Pelkäsin, että Kajo alkaa moinen jankkaaminen kyllästyttämään, joten palkkasin sitä myös molempien esteiden yksittäisestä suorittamisesta.
   Ihan selkeästi tein taas kaikkea liikaa, ja jos olisin ollut fiksu, olisin jättänyt kokonaan koko rada suorittamisen ja muutenkin jankannut niitä kahta estettä vähemmän. Missä liene ahneuksissani harjoitutin Kajoa kuitenkin näin paljon ja vaikka vierekkäiste esteiden suorittaminen ei edelleenkään lähellekään varmasti toiminnut teetin kajolla vielä koko radan heti osa-alueharjoitusten perään.
   Jätin Kajon taas ensimmäise esteen taakse ja etenin itse noin puoleenväliin matkaan putkelle. En tiedä mistä syystä, mutta ensimmäisellä yrittämällä Kajo ampaisi esteen jälkeen minun selkäni taakse jonnekin aivan muuhu suuntaan kuin olisi ollut tarkoitus. No, vein Kajon takaisin alkuun ja osoitin kiinnitin enemmä huomiota omaan elekieleeni siitä minne ollaan etenemässä. Näin sain ohjattua Kajon ensimmäisen esteen jälkeen nätisti putkeen. Putkesta jatkettiin hienosti seueaavalla esteelle, mutta sitten Kajo kiersikin sen seuraavan (4.). Siinä sähläilin ja yritin ohjata Kajoa uudelleen kiertämälleen esteelle ja kun sain Kajon menemään sen jatkettiin rata loppuun.
   Kaikein säätämisen ja vääntämisen keskellä en muista missä vaiheessa sain Kajon menemään koko systeemin hienosti ja oikeaa reittiä pitkin. Oli kuitenkin typerä ja ahne, enkä jättänyt harjoitusta siihen vaan yritin uudestaan, että voisimme taas epäonnistua sillä hankalalla esteellä (4.). En tiedä johtuiko epäonnistumiset omasta huonosta ohjauksesta vai yksinkertaisesti siitä, että tahtävä oli Kajolle vielä liian vaikea. Pahin moka oli kuitenkin siis se, että niin itsepäisen ahneesti tein liikaa ja räiskien osa-alueharjoituksia ja koko rataa.
   Viimeinen yrityksemme koko radan suorittamiseksi oli kuitekin suhteellisen ok ja en mitenkään erityisen paha maku suussa lähtenyt harjoituksista. Harmittaa kuitenkin tuo oma säheltäminen, varsinkin koska Kajolla oli niin vahtipäivä ja sitten tylsistytin sitä liikaa jankkaamalla samaa asiaa. Toivottavasti en siis hölmöilylläni murentanut Kajon vauhti-intoa.