Tällä kertaa meillä ei siis ollut vetäjää paikalla vaan saimme tedä itsenäisesti mitä huvittaa. Kajon kanssa keskityin lähinnä keinuun ja keppeihin.
Keppien kanssa ei ollut mitään erikoista. Kajo oli aika innoissaan nameista, joten seurasi kättä aika innokkaasti. Mitään kovin villiä pujotteluliikettä en sanut piskistä tällä kertaa esille, mutta kyllä siitä silti näki, että se suunilleen on jo tajunnut mistä kepeissä on kyse. Kuuden sarjalla tehtiiin. Yhden kerran tuli koko paketti kun en muistanut edellisen treenaajan jäljiltä laittaa puoliskoja erilleen. Hyvin Kajo meni koko setinkin, mutta kyllä se on silti neidille vielä parempi tehdä vaan kuudella. Palkitsin Kajoa paljon myös kesken keppien, ettei palkka tulisi aina vain sarjan lopussa.
Keinua treenattiin taas Sinin Omakeksimin Metodein. Ensialkuun kiinnitin oman targetin kumilangalla keinun osaan, johon koiran on hyvä pysähtyä odottamaan toisen pään laskeutumista. Toinen targetti (hallilla onneksi lojui lisätagetteja) tuli maahan keinun laskevan osan eteen. Halusin siis Kajon tekevän keinua alusta asti itsenäisemmin niin ettei minun tarvitse koko ajan ohjata kädellä. Ensialkuun toki vedin Kajon kunnolla alkuun ja hidastin kädellä laskeutumista.
Minulla on edelleen ongelma sen kanssa, etten oikein tiedä miten haluan Kajon suorittavan kontaktit. Kuitenkin, kun Kajo rupesi lopulta heittämään takamuksensa sivuun alas laskukontaktilta syödessään nameja targetilta totesin, etten ainakaan halua neidin tekevän niin. Ensin yritin hihanasta pidättämällä saada Kajon pysymään kontaktilla ja kun se ei neitiä estänyt otin kiinni sen takajaloista. Huonoja ideoita molemmat, ajai Sini. Sitten muistin omat taannoiset puomitreenit ja laitoin estesiivekkeet laskeutumuskontaktin molemmin puolin. Johan koira alkoi pysymään kontaktilla ja sain sen sitten kutsua siitä pois. Koska Kajo tämän keinunkin kanssa tuppasi hyppäämään esteelle vähän sivusta sen sijaan, että astelisi sille suoraan, laitoin siivekkeet myös nousukontaktin molemmin puolin. Näillä apukonsteilla homma rupesi toimimaan jo ihan hyvin, uskalsin ottaa hihnan pois ja silleen. Toki vahdin hyvin tarkkaan, ettei Kajo juokse liian nopeasti keinun läpi ja edelleen kädellä hidastin keinun liikettä. Mutta kyllä se tästä. Aiemmin keinu vaikutti jonkin sortin mahdottomuudelta, mutta nyt homma on jo huomattavasti paremmalla mallilla.
Näiden lisäksi, lähinnä motivointimielessä, tein yhtä estettä ja mutkaputkea sekä näitä molempia ihan erikseenkin. Kovin villiksi ei Kajon vauhti yltynyt, mutta ajattelin sen varmaan vaan johtuvan a) siitä että halli on vielä outo ja b) siitä, että neiti oli ollut jo päivän hoidossa kaverin luona kun minä olin töissä ja koira oli siten jo treeneihin tullessaan suht väsynyt.
Paluumatkalla minä neiti näppärä sitten tajusin, minkä asian olin treeneissä ihan kokonaan unohtanut: Kajon hiusten laittamisen ponnarille! Kuvittelisin, että tämä selittäisi Kajon laimeahkon suorituksen sen innostustasoon nähden. Varominen oli ollut sen verran lievää, etten treenitilanteessa tajunnut, ettei koira nää kunnolla eteensä. Hyvä minä taas. Nyt kyllä pitäisi muistaa aina laittaa koiran tukka kiinni, että raasu näkisi kunnolla, eikä tarvitsisi arvailla missä se seuraava keppi on...
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Tokoilu jatkuu
Kajo aloitti juoksunsa sopivasti viimeisen arkitottiskurssikerran jälkeen ja pääsimme siis vasta nyt mukaan uuteen treeniryhmään. Nopeasti sopeuduimme kuitenkin joukkoon ja uusi vetäjä on tosi mukavan oloinen.
Ensin oli luoksepäästävyysharjoitus. Kajo pysyi tosi hienosti sivulla ja ei yhtään yrittänyt hyppiä. Toki syötin naperolle edelleen jatkuvasti lihapullia, paitsi tietenkin sillä hetkellä kun vetäjä ojensi kätensä nuuskittavasti. Seuraavaksi tehtiin uusi kierros, mutta tällä kertaa vetäjä tuli kättelemään omistajia ja tarkoituksena oli, että koira pysyy ohjaajansa sivulla kontaktissa. Olin melkein varma, ettei Kajo malttaisi pysyä sivulla, mutta siinähän tuo istua jökötti hievahtamatta. Siitä, pysyikö katsekontakti, en tiedä, sillä toki katsoin käteltävää kättelyhetkellä. Kontakti tai ei, olin tosi tyytyväinen Kajon itsehillintään.
Sitten harjoittelimme paikallaoloa. Kajon kanssa pikemminkin treenasin sitä, että koira ei liikuisi kun tulen takaisin seisomaan sen vierelle. Sitten tehtiin pieni arkitottisharjoitus niin, että kukin vuorollaan jätti koiran vetäjälle, ja kävi esimerkiksi moikkaamassa jonkun muun koiraa. Oman piskin oli tarkoitus pysyä van rauhallisena, varsinaista paikallaoloa ei siis vaadittu. Kajo oli ihan konkari tässä jutussa, eikä alkanut hyppimään ennen kuin olin sen hihnan kantaman sisäpuolella.
Vähän reenailimme itsenäisesti seuraamista. Kajon kanssa otin ihan pieniä pätkiä lennosta sekä nami, että lelupalkalla. Ihan hyvin Kajo kuuntelee jo vihejsanaa.
Lopuksi harjoittelimme vähän hyppyä. Taas kaikki palkit otettiin aluksi pois ja käveltiin koirien kanssa pystypuomien välistä. Tarkoituksenani oli mennä itse esteen sivulla niin että koira menisi sen läpi, mutta ajatuksissani menin itsekin esteen läpi... Noh, sitten lisättiin yksi pala ja Kajo hyppäsi hyvin. Lisättiin vielä toinen ja kai kolmaskin pala, jolloin esteeseen tuli ihan tosissaan jo hypättävääkin. Kajolla meinasi ajatus jo vähän harhailla ja neiti katseli vähän muualle yhdessä lähestymisessä ja meni siis ohi ja samalla melkein kaadettiin hihnalla koko este. Siitä sitten uusi yritys ja hyvin Kajo hyppäsi kunhan keskittyi.
Ensin oli luoksepäästävyysharjoitus. Kajo pysyi tosi hienosti sivulla ja ei yhtään yrittänyt hyppiä. Toki syötin naperolle edelleen jatkuvasti lihapullia, paitsi tietenkin sillä hetkellä kun vetäjä ojensi kätensä nuuskittavasti. Seuraavaksi tehtiin uusi kierros, mutta tällä kertaa vetäjä tuli kättelemään omistajia ja tarkoituksena oli, että koira pysyy ohjaajansa sivulla kontaktissa. Olin melkein varma, ettei Kajo malttaisi pysyä sivulla, mutta siinähän tuo istua jökötti hievahtamatta. Siitä, pysyikö katsekontakti, en tiedä, sillä toki katsoin käteltävää kättelyhetkellä. Kontakti tai ei, olin tosi tyytyväinen Kajon itsehillintään.
Sitten harjoittelimme paikallaoloa. Kajon kanssa pikemminkin treenasin sitä, että koira ei liikuisi kun tulen takaisin seisomaan sen vierelle. Sitten tehtiin pieni arkitottisharjoitus niin, että kukin vuorollaan jätti koiran vetäjälle, ja kävi esimerkiksi moikkaamassa jonkun muun koiraa. Oman piskin oli tarkoitus pysyä van rauhallisena, varsinaista paikallaoloa ei siis vaadittu. Kajo oli ihan konkari tässä jutussa, eikä alkanut hyppimään ennen kuin olin sen hihnan kantaman sisäpuolella.
Vähän reenailimme itsenäisesti seuraamista. Kajon kanssa otin ihan pieniä pätkiä lennosta sekä nami, että lelupalkalla. Ihan hyvin Kajo kuuntelee jo vihejsanaa.
Lopuksi harjoittelimme vähän hyppyä. Taas kaikki palkit otettiin aluksi pois ja käveltiin koirien kanssa pystypuomien välistä. Tarkoituksenani oli mennä itse esteen sivulla niin että koira menisi sen läpi, mutta ajatuksissani menin itsekin esteen läpi... Noh, sitten lisättiin yksi pala ja Kajo hyppäsi hyvin. Lisättiin vielä toinen ja kai kolmaskin pala, jolloin esteeseen tuli ihan tosissaan jo hypättävääkin. Kajolla meinasi ajatus jo vähän harhailla ja neiti katseli vähän muualle yhdessä lähestymisessä ja meni siis ohi ja samalla melkein kaadettiin hihnalla koko este. Siitä sitten uusi yritys ja hyvin Kajo hyppäsi kunhan keskittyi.
tiistai 2. marraskuuta 2010
Bedlingtonagiliitoilua Hakkilassa jälleen
Ensimmäisenä treeninä oli veto ja työntö alla olevan ratahahmotelman esittämällä kuviolla:
Eli ensin teimme niin, että viimeinen este oli 3A ja koira vedettiin putkeen (ohjauspuoli koiran vasemmalla). Koira siis vedetään kakkosesteen jälkeen sille puolelle millä ohjaaja on ja lähetetään putkeen. Sitten teimme niin, että koira työnnetään kahden ensimmäisen esteen jälkeen putkeen 3B. Ohjaaja on siis edelleen harjoituksessa koiran vasemalla puolella, ja koira siten lähetetään entistä kauemmaksi suorittamaan este eli työnnetään.
Kajo meni renkaan hienosti kuten aina ja haki hyvin oikean putken suun ohajuksen mukaan. Kerran neiti yritti lahdössä varastaa ja luikki takaisin renkaan taaksen väärästä reiästä, mutta kyseessähän ei ollut varsinainen estesuoritus...
Sitten harjoittelimme irtoamista seuraavanlaisessa esteringissä:
Eli siitä vaan, jostain välistä aloittaa johonkin suuntaan tekemään ja jatkaa vaan aina seuraavalle esteelle. Lähtökohtaiuesti aloitettiin kahden esteen välistä ja tehtiin kerralla kokonainen kierros plus yksi este ja putki päälle. Tarkoituksena oli siis, että koira irtoaisi esteille (erityisesti putkille) mahdollisimman hyvin. Ideaalitapauksessa ohjaajan tarvitsee vain pyöriä ympyrää kuvion keskellä koiran suorittaessa esteitä.
Oletin Kajolta tällä kertaa vähän liikaa. Hidastin omaa vauhtia kauan ennen kuin koira ehti putkeen (ajatuksena meikäläisellä siis, että ei tarvitsisi juosta ihan putkelle asti) joten Kajo tietenkin jarrutti myös ennen putken suuta. Lisäksi toinen putkista oli musta, niin sinne ei ollu kiva mennä muutenkaan ja sen suorittamiesta piti palkata muutamaan kertaan erikseen. Emme varmaan saatu tehtyä yhtään kokonaista kierrosta, mutta kyllä Kajo ilmeisesti alkoi loppua kohden hakemaan putkienm suita itsenäisesti. Harjoitus oli siinä mielessä vähän huono Kajolle, että siinä piti juuri suorittaa tosi monta estettä kerralla ja neidiltä ihan selkeästi meinasi loppua innostus kesken...
Toinen versio saadaan kun keskellä (eli ensimmäisen esteen jälkeen) tekee valssin ja lähettää koiran putken vastakkaiseen päähän, tarkoittaen siis että suunta vaihtuu ja kuviosta tulee "nollan" sijasta kahdeksikko. Valssit meni ihan kivasti ja Kajo kuunteli hyvion tässä toisessakin ohajuksessa. Väsymys vaan vähän kuulsi neidin vauhdissa. Mutta ihan hauskoja harjoituksia olivat silti.
Eli ensin teimme niin, että viimeinen este oli 3A ja koira vedettiin putkeen (ohjauspuoli koiran vasemmalla). Koira siis vedetään kakkosesteen jälkeen sille puolelle millä ohjaaja on ja lähetetään putkeen. Sitten teimme niin, että koira työnnetään kahden ensimmäisen esteen jälkeen putkeen 3B. Ohjaaja on siis edelleen harjoituksessa koiran vasemalla puolella, ja koira siten lähetetään entistä kauemmaksi suorittamaan este eli työnnetään.
Kajo meni renkaan hienosti kuten aina ja haki hyvin oikean putken suun ohajuksen mukaan. Kerran neiti yritti lahdössä varastaa ja luikki takaisin renkaan taaksen väärästä reiästä, mutta kyseessähän ei ollut varsinainen estesuoritus...
Sitten harjoittelimme irtoamista seuraavanlaisessa esteringissä:
Eli siitä vaan, jostain välistä aloittaa johonkin suuntaan tekemään ja jatkaa vaan aina seuraavalle esteelle. Lähtökohtaiuesti aloitettiin kahden esteen välistä ja tehtiin kerralla kokonainen kierros plus yksi este ja putki päälle. Tarkoituksena oli siis, että koira irtoaisi esteille (erityisesti putkille) mahdollisimman hyvin. Ideaalitapauksessa ohjaajan tarvitsee vain pyöriä ympyrää kuvion keskellä koiran suorittaessa esteitä.
Oletin Kajolta tällä kertaa vähän liikaa. Hidastin omaa vauhtia kauan ennen kuin koira ehti putkeen (ajatuksena meikäläisellä siis, että ei tarvitsisi juosta ihan putkelle asti) joten Kajo tietenkin jarrutti myös ennen putken suuta. Lisäksi toinen putkista oli musta, niin sinne ei ollu kiva mennä muutenkaan ja sen suorittamiesta piti palkata muutamaan kertaan erikseen. Emme varmaan saatu tehtyä yhtään kokonaista kierrosta, mutta kyllä Kajo ilmeisesti alkoi loppua kohden hakemaan putkienm suita itsenäisesti. Harjoitus oli siinä mielessä vähän huono Kajolle, että siinä piti juuri suorittaa tosi monta estettä kerralla ja neidiltä ihan selkeästi meinasi loppua innostus kesken...
Toinen versio saadaan kun keskellä (eli ensimmäisen esteen jälkeen) tekee valssin ja lähettää koiran putken vastakkaiseen päähän, tarkoittaen siis että suunta vaihtuu ja kuviosta tulee "nollan" sijasta kahdeksikko. Valssit meni ihan kivasti ja Kajo kuunteli hyvion tässä toisessakin ohajuksessa. Väsymys vaan vähän kuulsi neidin vauhdissa. Mutta ihan hauskoja harjoituksia olivat silti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)