Tällä kertaa meillä ei siis ollut vetäjää paikalla vaan saimme tedä itsenäisesti mitä huvittaa. Kajon kanssa keskityin lähinnä keinuun ja keppeihin.
Keppien kanssa ei ollut mitään erikoista. Kajo oli aika innoissaan nameista, joten seurasi kättä aika innokkaasti. Mitään kovin villiä pujotteluliikettä en sanut piskistä tällä kertaa esille, mutta kyllä siitä silti näki, että se suunilleen on jo tajunnut mistä kepeissä on kyse. Kuuden sarjalla tehtiiin. Yhden kerran tuli koko paketti kun en muistanut edellisen treenaajan jäljiltä laittaa puoliskoja erilleen. Hyvin Kajo meni koko setinkin, mutta kyllä se on silti neidille vielä parempi tehdä vaan kuudella. Palkitsin Kajoa paljon myös kesken keppien, ettei palkka tulisi aina vain sarjan lopussa.
Keinua treenattiin taas Sinin Omakeksimin Metodein. Ensialkuun kiinnitin oman targetin kumilangalla keinun osaan, johon koiran on hyvä pysähtyä odottamaan toisen pään laskeutumista. Toinen targetti (hallilla onneksi lojui lisätagetteja) tuli maahan keinun laskevan osan eteen. Halusin siis Kajon tekevän keinua alusta asti itsenäisemmin niin ettei minun tarvitse koko ajan ohjata kädellä. Ensialkuun toki vedin Kajon kunnolla alkuun ja hidastin kädellä laskeutumista.
Minulla on edelleen ongelma sen kanssa, etten oikein tiedä miten haluan Kajon suorittavan kontaktit. Kuitenkin, kun Kajo rupesi lopulta heittämään takamuksensa sivuun alas laskukontaktilta syödessään nameja targetilta totesin, etten ainakaan halua neidin tekevän niin. Ensin yritin hihanasta pidättämällä saada Kajon pysymään kontaktilla ja kun se ei neitiä estänyt otin kiinni sen takajaloista. Huonoja ideoita molemmat, ajai Sini. Sitten muistin omat taannoiset puomitreenit ja laitoin estesiivekkeet laskeutumuskontaktin molemmin puolin. Johan koira alkoi pysymään kontaktilla ja sain sen sitten kutsua siitä pois. Koska Kajo tämän keinunkin kanssa tuppasi hyppäämään esteelle vähän sivusta sen sijaan, että astelisi sille suoraan, laitoin siivekkeet myös nousukontaktin molemmin puolin. Näillä apukonsteilla homma rupesi toimimaan jo ihan hyvin, uskalsin ottaa hihnan pois ja silleen. Toki vahdin hyvin tarkkaan, ettei Kajo juokse liian nopeasti keinun läpi ja edelleen kädellä hidastin keinun liikettä. Mutta kyllä se tästä. Aiemmin keinu vaikutti jonkin sortin mahdottomuudelta, mutta nyt homma on jo huomattavasti paremmalla mallilla.
Näiden lisäksi, lähinnä motivointimielessä, tein yhtä estettä ja mutkaputkea sekä näitä molempia ihan erikseenkin. Kovin villiksi ei Kajon vauhti yltynyt, mutta ajattelin sen varmaan vaan johtuvan a) siitä että halli on vielä outo ja b) siitä, että neiti oli ollut jo päivän hoidossa kaverin luona kun minä olin töissä ja koira oli siten jo treeneihin tullessaan suht väsynyt.
Paluumatkalla minä neiti näppärä sitten tajusin, minkä asian olin treeneissä ihan kokonaan unohtanut: Kajon hiusten laittamisen ponnarille! Kuvittelisin, että tämä selittäisi Kajon laimeahkon suorituksen sen innostustasoon nähden. Varominen oli ollut sen verran lievää, etten treenitilanteessa tajunnut, ettei koira nää kunnolla eteensä. Hyvä minä taas. Nyt kyllä pitäisi muistaa aina laittaa koiran tukka kiinni, että raasu näkisi kunnolla, eikä tarvitsisi arvailla missä se seuraava keppi on...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti