Oltiin taas vähän juoksemassa Hyvinkään vinttikoiraradalla. Kolme vetoa oli jälleen varattu jokaiselle koiralle. Homma oli Kajolle jo ihan selvästi tuttu juttu. Varmuuden vuoksi katsottiin yksi toisen koiran veto radan laidalla, ettei varmastikaan Kajolle jäisi epäselväkis mitä oltiin tultu tekemään. Kajo innotui hirmuisesti nähdessään kavrein suorituksen ja kävi siten kunnon kierroksilla jo radalle mentäessä.
Ensimmäiselle vedolle lähtiessä Kajo kävi siis tosi kuumana. Kävelymatka suoran toiseen päähän oli Kajon osalta hyppimistä, pomppimista ja vetämistä. Kun tiputin vieheen maahan muka vaivihkaa, Kajo pyörähti samoin tein ympäri eikä päästänyt viehettä enää silmistään. Kun otin Kajolta pantaa pois kaulasta neiti yritti moneen kertaan ottaa varaslähdön ja tuijotti viehettä herkeämättä jokainen lihas jännittyneenä. Kun viehe lopulta lähti liikkeelle Kajo ampaisi sen perään kuin rasvattu salama. Hienosti juoksi siis jo ensimmäisestä vedosta.
Kajo oli jo hieman rauhoittunut/väsähtänyt kun valmistauduimme toiseen vetoon; ravasi kiltisti vierellä kun menimme takaisin radan päätyyn. Kajo oli kuitenkin edelleen tarkkana ja huomasi taas vieheen tiputtamisen maahan, eikä neiti taaskaan päästänyt sitä silmistään. Rimpuilu oli vähäisempää pantaa pois ottaessa. Kajo lähti taas kovalla vauhdilla vieheen perään ja retuutti sitä oikein kunnolla juoksu n päätteeksi. Neiti ei olisi taaskaan millään halunnut jättää viehettä ja lähti hyvin vastahakoisesti pois radalta.
Koska sää oli viileämpi kuin edellisillä kerroilla ja koska koiriakin oli nyt enemmän kuin aiemmin käytiin pienelle ekstaverryttelylenkillä ennen viimeistä vetoa.
Viimeinen veto meni myös hyvin, vaikkakin vauhti oli hieman hyytynyt kahteen ensimmäiseen vetoon nähden. Kivaa Kajolla kuitenkin oli edelleen ja olisi varmasti juossut vielä neljännenkin kerran jos olisi saanut mahdollisuuden. Vieheen jättäminen oli Kajolle vähintään yhtä vaikeaa kuin joka kerta aiemminkin; toivottavasti Kajo pääsee sitä vielä joskun uudestaan jahtaamaan ja retuuttamaan.
Treenien jälkeen käytiin vielä vähän pellolla loppuverryttelemässä ja Kajo löysi sieltä aivan ihanan myyränraadon. Kajo hieroi ja hinkkasi itseään siihen, pyöri ja piehtaroi sen päällä ja lopulta koiran posket ja kaula olivat ruskeat ja hajun pystyi aistimaan metrien päästä ihmisnenälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti