Teimme tänään kahta varsin yksinkertaista harjoitusta. Ensin harjoittelimme takaaleikkausta.
Kuvassa katkoviiva kuvastaa ohjaajan reittiä ja musta viiva koiran reittiä. Koira siis lähetetään ensimmäisen esteen jälkeen seuraavalle niin, että ohjaajan pystyy kukemaan mahdollisimman suoraa reittiä. Ohjauspuoli vaihtuu koiran hypätessä estettä 2. ohjaajan juostessa jo kohti seuraavaa suoritettavaa estettä. Suurin haaste tuntui olevan siinä, että ohjaaja sai pidettyä oman kehonhallinnan kurissa ja elekielellään ohjattua koiran viistoon oikealle, vaikka oma kulkusuunta tulee olemaan viistosti vasemmalle. (Suunnat tietenkin päinvastaiset kun tehtävää suoritetaan toiseen suuntaan.)
En lähde ny erityistarkkoihin kuvauksiin jokaikisestä yrityksestä sillä tarkkoja muistikuvia ei enää ole kaikelta sähellykseltä. Pointti on kuitenkin se, että sähellystä omalta osalta, ja suureksi yllätykseskseni myös Kajon osalta, tapahtui. Itse en osannut näyttää elekielelläni Kajolle, että ollaan menossa kakkosesteestä yli samalla kun tiesin itse oikeasti jatkavani toiseen suuntaan. Juoksin joko itse liikaa kohti estettä, tai sitten en ohjannut koiraa sille tarpeeksi selkeästi. Osassa yrityksistä oli targetti apuna vetämässä koiraa kakkosesteen yli, mutta niin kuin aina käy kun Kajolle antaa targetin keskelle rataa, se jää tutkimaan sitä vähän turhankin tarkasti ja saa odottaa aika kauan, ennekuin neiti on valmis jatkamaan matkaa.
Väillä Kajo meni kakkosesteestä ohi välillä koira pysähtyi epäröimään juuri ennen estettä kun en ohjannut sitä sille kunnolla. Kajolla oli aika paljon virtaa muutenkin taas, ja jostain syystä keskitttymiskyky oli tällä kertaa myös aika heikko (ehkä se aisti oman epävarmuuteni). Niinpä Kajo ensimmäistä kertaa karkasi minulta kesken harjoituksen. Juostuaan kovaa vauhtia kakkosesteen ohi Kajo teki muutaman piruetin ja juoksi hallin toiseen päähän tervehtimään kavereita. Hassu koira.
Kyllä harjoitukseen mahtui muutama suht onnistunut yritys. Teimme harjoitusta molempiin suuntiin (vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle kuvaan nähden). Ensin teimme oikealta vasemmalle kuvan mukaan ja viimeinen yritys ilman targettia meni aika nappiin. Toiseen suuntaan oli enemmän hankaluuksia (tähän suuntaan tehdessä Kajo karkasi), mutta viimeinen yrittämä oli kohtuullinen. Olisin halunnut tehdä harjoituksen vielä kerran, koska olin vihdoin tiedostamassa omaa liikkumistani ja hahmottamassa sitä, miten koiraa oikeasti piti harjoituksessa ohjata, mutta oli aika siirtyä eteenpäin välistävetoharjoitukseen.
Koira siis suorittaa rinnakkain aseteltuja esteitä samasta suunnasta. Välistäveto tapahtuu aina esteiden välissä kun koira "vedetään" ohjaajan kehonkielen opastamana esteiden välistä. Olipa taas hienosti selitetty... Silloin, kun tehdään tällaista rinnakkaisten esteiden sarjaa, on myös tarkoituksenmukaista, että koira kaartelee esteiden välissä mahdollisimman vähän. Koiran olisi siis hyvä hypätä esteet aika viistosti, jolloin koiran reitti on kokonaisuudessaan mahdollisimman suora. Ohjaajan oma rintamasuunta auttaa koiraa hahmottamaan halutun liikkumisreitin. Koira lähetetään hypylle kroppa viistosti kohti seuraavaa estettä. Välistävedon aikana ohjaaja kääntää itsensä kohti koiraa (selän kohti menosuuntaa), mikä jarruttaa koiran liikettä ja hillitsee siten kaartoksia. Koiran tultua esteiden väliin, ohjaaja vaihtaa taas rintamasuunnan viistosti kohti seuraavaa estettä ja lähettää siis koiran uudelleen viistosti seuraavalle esteelle jne.
Epäilin vahvasti omaa koordinaatiokykyäni tässä harjoituksessa, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän hyvin. Ensimmäisellä yrittämällä tein Kajon kanssa vain kaksi viimeistä estettä. Omat jalat meinasi mennä hieman solmuun, enkä muuttanut omaa rintamasuuntaa tarpeeksi hyppyjen ja välistävedon välissä; Kajo meni siis esteet hieman turhan isoin kaartein. Homma oli kuitenkin sen verran hyvin hanskassa heti alusta alkaen, että siitä eteenpäin teimme harjoitusta kaikilla kolmella esteellä.
Taas olin ihan yllättynyt siitä, kuinka hienosti Kajo jo lukee minua ja kuuntelee ja tottelee pyyntöjä. Kun vaan sain omat jalat järjestykseen ja hahnotin liikkeen, jota minun itse piti tehdä, harjoitus alkoi sujua varsin mallikkaasti. Teimme muutamia toistoja molempiin suuntiin.
Varsinaisten harjoitusten välissä teimme muutamaan kertaan keppejä. Kajo alkaa olla niissä jo aika haka, tekee kropallaan välillä jo ihan selkeää pujotteluliikettä. Minun ei myöskään tarvitse enää ohjata Kajoa läheskään niin tarkkaan jokaikisen kepin ympäri kuin mitä vielä vähän aikaa sitten piti. Hieno tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti