sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Bedlingtontreffiagiliitoilua osa 2 - Kaksi radanpätkän puolikasta

Suvi piti meille agilitytreenit sunnuntaina. Ennen varsinaisia treenejä tein Kajon kanssa jonkin verran puomia ja kokeiltiin myös aata ensimmäistä kertaa sitten alkiskurssin yhden kokeilun. En olisi nytkään Kajoa aalle vienyt, mutta odotusaikoina Kajo oli muutamaan kertaan itse kiivennyt aan puoliväliin tähystämään.  Keppejäkin vedettiin pariin kertaan.

Teimme rataa kahdessa osassa, jottei se olisi liian pitkä. Ensin teimme esteet 1.-8. Alunperin radassa ei pitänyt olla estettä 5., mutta koska emme oppineet sylikäännöstä mitenkään kädenkäänteessä, helpotti Suvi tehtävää laittamalla lisäesteen, jolloin ohjaaminen esteiden 4.-6. muodostaman puolikaaren keskeltä onnituu (ilman estettä 5. koira karkaisi hyvin helposti aivan liian isolle kaarelle).
    Ohjaaja jättää koiran taas ensimmäisen esteen taakse kuono linjassa tulevia estetä kohti. Ohjaaja kutsuu koiraa kolmannen esteen takaa. Esteen 6. jälkeen tulee valssi esteelle 7., jonka jälkeen lähetys putkeen.
    Olin melkein varma, että Kajo kiertää ainakin jonkun kolmesta ensimmäisestä esteestä, mutta neiti hyppäsikin ne oikein kuuliaisesti. Ensimmäisellä yrityksellä valssi tuli hieman liian myöhään ja olin taas hieman epäluottavainen ja juoksin turhan pitkään Kajon kanssa putkelle kun pelkkä puhdas lähtyskin olisi riittänyt. Pienen hionnan jälkeen suorituksesta tuli kuitenkin varsin hyvä.
    Seuraava puolikas aloitettiin “uudestaan” putkesta (8.) ja jatkettiin siitä loppuun. Radan loppuosan voi tehdä joko ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä (ihan oikealla kädellä ohjaten koko loppurata kunhan koira on tullut putkesta ulos), tai sitten voi tehdä valssin esteen (9.) jälkeen. Kokeilin Kajon kanssa ensin ilman valssia. Ekalla kerralla en kääntänyt yläkroppaa tarpeeksi nopeasti eteiden 10.-12. muodostamalle linjalle, mutta kun sain oman suorituksen vähän sujuvammaksi toimi systeemi ihan hyvin. Valssin kanssa päästiin myös maaliin asti, mutta suorituksessa oli hätäisempi maku, joten Suvi ainakin piti ensimmäistä suoritusvaihtoehtoa parempana.
    Mukava harjoitus oli. Vaikkei siinä näennäisesti ollut mitään kovin erikoista, opetti se silti paljon omasta olemisesta ja elekielestä radalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti