Tänään teimme kahta irtoamisharjoitusta ja lopuksi tutustuimme persjättöön.
Ensimmäinen harjoitus oli ihan perus eteen irtoamis harjoitus. Oli siis kolme hyppyestettä tasaisin välimatkoin peräkkäin ja koiran oli tarkoitus suorittaa ne mahdollisimman eteenpäin-hakuisesti.
Ensin suoritimme esteet niin, että ohjasin Kajon huolellisesti jokaise esteen yli. Suvi odotti koiraa esteiden takana namien, tai Kajon tapauksessa lelun kanssa. Kajo hyppäsi joka kerta esteet hienosti ja alkoi mukavasti hakea jo seuraavia esteitä sen sijaan, että olisi tiukasti tuijottanut minua. Useiden toistojen jälkeen lopulta lähetin Kajon "eteen" käskyllä kaikkien esteiden yli, ilman, että aktiivisesti ohjasin sitä sivulta. Kajo meni hienosti ja reippaasti katse kohdistettuna suoraan eteenpäin. Teimme saman toiselta ohjauspuolelta.
Toinen harjoitus harjoitutti sivulle irtoamista:
Ideana oli, etä koira suorittaisi esteet mahdollisismman tehokkain reitein ja niin, että ohjaajan ei tarvitse tulla esteiden 1. ja 3. väliin. Ensin tietenkin harjoittelimme niin, että ohjasin Kajon huolella kaikki kolme estettä. Siitä sitten piti pikkuhiljaa vähentää omaa etenemistä esteiden väliin. Oma rintamasuunnan muutos jo silloin kun koira on ponnistamassa esteelle kaksi kertoo koiralle, millä suunnalla seuraava este on.
Meidän kohdalla harjoitus meni aluksi ihan suht ok, mutta hetken päästä Kajon keskittyminen alkoi herpaantua. Ensin ei namit enää kelvanneet ja neiti vaan tuijotteli muualle, kun yritin houkutella sitä lähtöasemiin. Ensimmäinen hyppykin meni hienosti ja toinen este samoin, mutta sitten Kajo oli omasta mielestään tehnyt tarpeeksi ja karkasi hyppäämään ihan jonkun muun esteen kuin oli tarkoitus ja lähti juoksemaan intorallia ympäri hallia. Houkuttelin neidin lelulla takaisin luokse ja yritimme uudelleen. Yiritn kääntää omaa rintamasuuntaa vielä selkeämmin niin, että Kajo ymmärtäisi kääntyä esteelle 3., mutta Kajon kiinnostus minua kohtaan oli ihan kadonnut, eikä se seurannut lainkaan mitä tein. Intorallit taas pitkin hallia ja houkuttelin Kajon takaisin luokse. No, ainakaan irtoaminen ei tuota ongelmia.
Tehtävää helpotettiin hieman, eli astuin taas kunnolla esteiden väliin ohajaamaan ja irtoamisen sijaan yirtin saada Kajon paremmin hallintaan. Huolellisesti ohjaamalla taisimme saada harjoituksen läpi.
Teimme tehtävää myös toiseen suuntaan. Sähellystä oli sekin aika lailla, minä muun muassa tipoutin vahingossa lelun kesken (siihen mennessä todella lupaavasti menneen) suorituksen ja eiköhän koira äkännyt sen siinä sekunnissa ja vetäyt vaihteeksi taas pari kunniakierrosta hallissa. Pokka ei meinannut meikäläisellä enää pitää.
Kun harjoitus suunnilleen meni läpi myös tähän toiseen suuntaan, lisättiin alkuperäisen harjoituksen (siis kuvan) mukaiseen rataan ensimmäisen esteen eteen mutkalla oleva putki (A).
Harjoituksessa, sivulle irtoamisen lisäksi, tehdään valssi putken (A) ja esteen (1.) väliin. Olin ihan varma, että Kajo karkaa taas omille teilleen, mutta harjoitus meni suunnilleen niin kuin pitikin. Kajo ei karannut ja suoritti esteet varsin siististi ylimääräisiä koheltamatta. Aika paljon ohjasin Kajoa kahdelle viimeiselle esteelle, että siinä mielessä mikään erityisen hieno irtoamissuoritu se ei ollut, mutta meidän tapauksessa olikin ehkä ihan hyvä mennä esteet hallitusti...
Lopuksi harjoittelimme vielä persjättöä eli sokeaa leikkausta eli sokkaria. Persjättö on valssin kaltainen ohajuspuolen vaihtava liike, mutta sen sijaan, että ohjaaja kiertäisi koiran edestä vaihtaen ohajuskäden, persjätössä ohjaava käsi vaihtuu ohjaajan selän takana. Liike ei siis oikeastaan ole sen ihmeellisempi kuin, että "tavara vaihtuu" selän takana kädestä toiseen kun koirakin on ohjaajan selän takana. On kuitenkin toivottavaa, että koira on poissa näköpiiristä mahdollisimman vähän aikaa, eli näköyhteys koiraan pitää saada mahdollisimman nopeasti ohajuskäden vaihduttua.
Harjoittelimme persjättöä kolmella toisiinsa nähden hieman vinossa olevalla esteellä. Persjättö oli tarkoitus tehdä toisen ja kolmannen esteen välissä. Koira jätetään ensimmäisen esteen taakse odottamaan ja liikkeellelähtölupa annetaan kun ohajaaja on itse melkein toisen esteen toisella puolen. Ohjaaja aloittaa siis ohjauspuolen vaihdon käytännössä heti, kun koira lähtee liikkeelle, sillä koira ei saa ehtiä juoksemaan ohjaajan ohi ennen kuin ohjauspuolenvaihto on tapahtunut.
Kajolla tuntui olevan kiinnostus nollassa siinä vaiheessa kun lähdimme tätä tehtävää kokeilemaan. Päätimme kuitenkin yrittää ja antaa olla, jos hommasta ei tule mitään. Ensimmäisellä yrittämällä olin liian hidas ja koira ampaisi ohi, ennekuin olin saanut vaihdettua ohjauspuolen kunnolla. Toisella kertaa sain vaihdettua puolen, mutten siltikään ehtinyt ohjata Kajoa viimeisen esteen yli. Tosi räpellystä, mutta koska sain suunnilleen itse tehtyä liikkeen (koira ei siis käytännössä enää vaan jaksanut seurata minun tekemisiä), jätimme touhun siihen, ettei kyllästytetä koiraa enempää. Tein Kajon kanssa vielä kerran pari keppiä, että sain lopetettua treenit edes kohtuullisen tarkkaavaiseen suoritukseen koiran osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti