Layer, Leyer, Leijer

Jotain tuollaista siis tehtiin, ei haisuakaan miten se pitäisi kirjoittaa. Käytän nyt suomalaisittain leijeröintiä, sillä suunnilleen tuolta sen ohjauskuvion nimi lausuttuna kuulostaa. Leijeröinti on siis sitä, että koiran ja ohjaajan väliin jää este jota koira ei suorita. Harjoittelimme sitä tällaisella harjoituksella:

Eli ensin suoritettavat esteet ovat ihan suoralla linjalla, ja siitä pikkuhiljaa sitten "levitetään" esteet jolloin kuvioon tulee jo vähän enempi haastetta. Teimme noita molempia kumpaankin suuntaan.
   Kajolla ei ollut mitään ongelmia, eikä missään vaiheessa yrittänyt tuosta "ylimääräisen" esteen yli minun luokse. Pikemminkin Kajon kaaret meinasi levitä turhankin pitkiksi ja tuossa myöhemmässä harjoituksessa neiti leiskautti ensin moneen kertaa kakkosesteen takaa ohi. Suvi sanoikin, että voi olla, että Kajolle olisi ollut tuolla vauhdilla isompi haaste hypätä nimenomaan tuo "ylimääräinen" este.
  Tehtiin myös toista harjoitusta, pitempää rataa, jossa oli esteen takaakierto ja sen jälkeen loppuun kolmen esteen suora, jonka kohdalla Karjuin kajolle "eteeeeen, eteeen, eteeen, eteeen" (kyllä se on kumma millaisiksi nuo vihjesanat muodostuu jos niiden antaa mudostua spontaanisti). Suvi oli tietenkin esteiden takana odottamassa Kajoa lelun kanssa, ja Kajo irtosikin hienosti lelunsa luo.
   Kyllä se rata palautuu vielä kokonaisuudessaan mieleen, laittelen sitä sitten sinne tänne.
   Lopuksi tein Kajon kanssa kepit pariin kertaan ja Suvi sanoi, että Kajon edistymisestä huomaa, että treenaamme myös muualla. Hieno juttu, että harjoittelu näkyy!