Villi piski

Kajon vauhti tuntuu kasvavan treeni treeniltä. Tänään ensimmäiset yritykset tehdä jotain meni siihen, että koira pinkoo näköpiiriinsä osuneet esteet läpi riippumatta siitä mitä sille viuhoo. Meillä oli siis tällainen ratakokonaisuus, josta tehtiin pieniä pätkiä:

Ensin tein, tai siis yritettiin tehdä kolmea ensimmäistä estettä (1.-3.). Koira otetaan oikealla kädellä vastaan toisen (2.) esteen jälkeen (lähinnä siksi, ettei vahingossa kierrä kakkosestettä), käännetään rintamasuunta putken suuta (3.) kohti ja vaihdetaan ohjauskäsi vasempaan.  Noh, en sitten osaa sanoa oliko se vaan, etten ensin osannut ohjata oikein, vai hakeeko Kajo nyt niin  voimakkaasti esteitä eteen... Mutta siis Kajo joka tapauksessa singahti hirmuista vauhtia selkäni takaa putken väärään päähän.Yritettiin uudestaan, mutta neitillä oli vauhtia niin tavattomasti, että sinne se vaan intopiukeana sujahti uudestaan. No, aloitettiin sitten vasta kakkosesteellä, ettei Kajolla olisi niin pitkää matkaa aikaa kerätä vauhtia eteen. Ei auttanut, Kajo sinkosi suoraan esteen jälkeen edessä töröttävään putken päätyyn (6.), vaikka olisi heitellyt lelua toiseen suuntaan tai mitä tahansa. Kyllä se sitten oikein suurieleisellä ohajuksella ja lelua sivuun heittelemällä lopulta saatiin poikkeamaan tuolta itse keksimältään linjalta. Jätettiin se harjoitus sitten siihen.
    Tauon jälkeen tehtiin esteitä 3.-6. Tässä siis taas valssi viidennen ja kuudennen esteen väliin. Kajolla oli virtaa edelleenkin vähän turhankin paljon keskittymisen ja kuuntelun kannalta, ja samankaltaisesti kuin edellisessäkin harjoitteessa, päätti sitten ihan itse, että viitoseste (5.) pitää kiertää eikä hypätä. Innostuessaan Kajolla on ilmeisesti tapa keksiä jokin oma suoritustapa, jossa neiti sitten pitäytyy vaikka sille miten viittoilisi ja huiskisi. Kokeiltiinkin sitten samaa kuviota, mutta päinvastaiseen suuntaan. Olin kaiketi lähtökohtaisesti huolellisempi ohjauksessa, vedin Kajon huolella viitosesteen (tai tässä suunnassa pitemminkin kakkosella merkatun esteen) yli. Ja näinhän se sitten toimikin ihan hyvin. Höpsö piski, mutta ihanaa, että neitillä on nyt treeneissä niin hauskaa. Kyllä sai toilailuillaan treenien vetäjänkin sympatiat puolelleen.
   Sitten samalla vuorolla vedettiin vielä erikseen esteet 6.-8., eli ennakoiva valssi viidennen esteen kohdalla, että käännöksestä tulisi mahdollisimman tiukka. Se menikin sitten heti ensimmäisellä yrittämällä hienosti.
   Melkein kävi taas katastrofi kun toinen koira juoksi Kajon ympärille häikkäröimään. Monet kerrat kun se on päässyt karkaamaan Kajon luokse olen saanut ajettua sen pois, mutta nyt jotenkin vaan päädyin epätoivoisesti istualteni pyörimään lattialle yrittäen pitää Kajoa selkäni takana ja vierasta koiraa edessäni... No eihän siitä oikein mitään tullut, kun kumpikaan koirista ei ollut samaa mieltä kanssani siitä missä kenenkin kannattaisi pysyä. Muutamaan otteeseen Kajo aika räväkästi krikuhaukkuen puolusti itseään, muttei toinen sitä uskonut. En enää osaa sanoa mihin tilanne lopulta raukesi, lähtikö toinen lopulta vai raahasiko sen omistaja sen pois vai mitä. Mietin vain ja harmittelin, että pitikin sattua näin juuri kun Kajo oli taas alkanut rentoutua treeneissä eikä kovin paljoa enää stressannut ja kuikuillut muita koiria. Ja kaiken päällitteeksi tilanne oli aika pitkälti minun vika, sillä olin alkanut leikkimään Kajon kanssa keskellä kenttää, ennenkuin tuo toinen koira oli turvallisesti kytkettynä... Noh, kaikeksi onneksi ja ihmeen kaupalla Kajo ei ainakaan nyt tuntunut saaneen tapahtuneesta mitään traumoja. Hetken aikaa lämmettyään vauhtia ja leikkimisintoa piisasi ythä paljon kuin ennen välikohtaustakin. Toivotaan, että tosiaan näin vähällä tilanteesta selvittiin!
   Tämän radan kanssa tehtiin vielä nuo viimeisetkin esteet omana kokonaisuutenaan. Teimme yhdeksännen ja kymmennennnen (9. ja 10.) esteen väliin takaaleikkausta. Hyvin Kajo haki eteenpäin lelun luokse kymmpiesteen taa. Kajo oli kyllä sellaisessa vireessä, että nyt olisi varmaan ollut hyvä tehdä enempikin takaaleikkausharjoituksia, mutta tulipahan vähän kokeiltua sitäkin taas kumminkin.
   Edellisten harjoitusten välissä tehtiin vähän keppejä, jotka meni hyvin niillä yrityksillä kun Kajo oikeasti keskittyi. Ensin palkkasin nameilla, mutta kun Kajo ei niiden perään oikein ollut niin vaihdoin leluun. Kyllä ne pariin kertaan meni jo aika mallikkaasti, ja kunhan neiti vaan jaksaa keskittyä se kyllä tuntuu tietävän jo aika hyvin mikä niiden idea on.
   Treenien loppuun tehtiin vielä keinua ja A:ta muutamia toistoja. Keinun kanssa pitää edelleen pitää laudasta kiinni, mutta aika kovalla vauhdilla sen saa jo laskea. A on edelleen aika jännä, ja Kajo epäröi joka kerta sille lähtiessä; painaa jarrut lukkoon ensimmäisellä yrityksellä, mutta pienen pakituksen jälkeen ottaa uuden lähdön ja kiipeää sen hienosti. Eli kyllä se siitä pikkuhiljaa.