Sää oli taas aika kirpakka. Tuuli paljon, mutta onneksi viima ei kuitenkaan yltänyt metsään asti. Aamulla oli taas satanut, mutta maa oli kuitenkin ehtinyt kuivua sopivasti. Tällä kertaa tehtiin tonnikalajälkiä jotta jäljestäminen olisi koiralle mukavampaa eli Kajon tapauksessa ei niin pelottavaa.
Kajo lähti jäljelle aika reippaasti, eli se ei siis jäänyt mietiskelemää jäljen alkuun uskaltaako sitä edetä vai ei. Kajo eteni todella reippaasti ja epäröimättä suunnilleen 10-15 metriä, kunnes tuli ensimmäinen tuumaustauko. Kajo jäi katselemaan ympärilleen ja syömään keppejä ihan selvästi pohtien tilannetta. Aikansa ihmeteltyään Kajo jatkoi jälkeä eteenpäin ja pysähtyi uudelleen pohdiskelemaan joksikin aikaa. Kajo ei kuitenkaan pelännyt yhtään, toisin kuin viime kerralla. Minusta Kajon käytös jäljellä vaikutti siltä, että se muisti kesken jäljen yhtäkkiä, että edellisellä kerralla vastaavassa tilanteessa oli ollut todella jännää. Kajo siis jäi muistelemaan edellistä jäljestystä ja ihmettelemään miksi se oli edellisellä kerralla ollut niin jännittävää. Neiti ei ilmeisesti keksinyt mitään syytä sille miksi pitäisi pelätä, joten se jatkoi toisen pysähdyksen jälkeen varsin reippaasti jäljen loppuun asti.
Jäljen jälkeen Kajo pääsi vielä haistelemaan hirvensorkkaa. Eipä neiti ollut siitäkään moksiskaan, vaikka epäilinkin, että se olisi Kajosta jännittävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti