Tällä kertaa harjoiteltiin kontaktiesteitä. Kontakstiesteiden pointtina on, että koiran pitää koskettaa, edes yhdellä varpaalla, esteessä olevia kontaktipintoja. Kontaktipintojen koskettaminen on myös tärkeää esteen turvallisen suorittamisen kannalta. Kontaktiesteitä ei tule teettää alle vuotiaalla koiralla kokonaisuudessaan niiden rankkuuden vuoksi.
Ensimmäisenä oli vuorossa puomi. Suvi sanoi todenneensa käytännössä "vedättämisen" oleva paras tapa saada bedlingtonit oppimaan esteet. Koira siis houkutellaan ojaavassa kädessä olevan namin kanssa esteen yli. Kajoa jännitti aluksi aika paljon ja se ei olisi ihan ensin halunnut lähteä ollenkaan kiipeämään. Pienen huokuttelun avulla Kajo kuitenkin lähti lopulta liikkeelle ja suoritti puomin hienosti, tosin rynni hieman viimeiset askeleet (mitkä pitäisi olla erityisen hitaita juuri kontaktin takia). Suoritimme puomin kahdesti molemmilta ohjauspuolilta ja viimeisellä kerralla Kajo eteni jo aika hyvällä vauhdilla; sen itseluottamus kasvoi todella nopeasti. Yksi lähtö puomille epäonnistui kun Kajo hyppäsi siltä alas melkein heti. Viimeinen alastulo sujui mallikkaan rauhallisesti.
Sitten harjoiteltiin A-esettä samaan tapan. A on paljon jyrkempi kuin puomi, joten sille lähdettäessä piti yrittää ottaa vähän alkuvauhtia. Kajoa kuitenkin epäilytti kovasti ja vauhti hyyty moneen kertaan niin pahasti, ettei se pystynyt kapuamaan estettä pitemmälle. Alastulot sujuivat ihan nätisti, tosin Kajo olisi halunnut hypätä alas joka kerta. Viimeisellä yrittämällä Kajo saatiin vihdoin ihan ensimmäisestä "lähdöstä" suorittamaan este kokonaisuudeessaan, vaikka se hidasti taas vauhtia puolessavälissä ylösnousua. Kajon ilmeestä näki, ettei se tykännyt kiipeämistä helpottavista pinnoista esteen pinnalla, mutta Suvi vakuutti, että esteen suorittaminen tuntuu mukavammalta kunhan koira tajuaa lisätä vauhtia.
Viimeisenä kokeiltiin kenua. Keinun kanssa pitää olla siinä mielessä hyvin varovainen, että koira voi saada siitä helposti traumoja. Koiraa ei saisi ikinä päästää karkaamaan keinulle, varsinkaan ennen kuin se on oppinut suorittamaan sen oikein, ettei vahinkoja vaan tapahtuisi. Keinussa on ikävää sekä sen liike, että kova pamaus kun toinen pää osuu maahan. Keinussa on myös se paha, että se näyttää koiran silmiin helposti puomilta edestäpäin katsottuna. Keinua aletaan harjoitella niin, että sen liikettä hillitään ja stabiloidaan niin, että pääty laskeutuu hiljaisesti ja pehmeästi maahan. Kajo tyhkkäsi kovasti keinusta, ilmeisesti koska siinä ei ollut niitä ikäviä pinnoja. Kenu käännettiin Kajon ollessa keinun keskivaiheilla, joten Kajo tuskin edes huomasi liikettä mussuttaessaan lihapullanpaloja. Alastulot olivat hirmu vauhdikkaita, tällä kertaa tosin puhtaasta innostuksesta. Varsinaisten treenien jälleen totuttelin Kajoa keinun ääneen pään pamahtaessa maahan. Kajo ei ollut äänestä moksiskaan, mutta voi kuitenkin olla, että se muuttuisi helposti pelottavaksi jos se yhdistetään liikkuvaan keinuun... Joten hyä totutella ääneen lisää Kajon reippaudesta huolimatta.
Suvi sanoi, että Kajosta näkee miten hirmu hyvää harrastukset tekevät sille. Se on koko ajan todella innoissaan, minkä takia se myös voittaa pelkonsa yhä uudelleen ja uudelleen jänniä esteitä opetellessa. Eli vaikka Kajoa selvästi jännitää, puuha on kuitenkin niin kivaa, että esteitä kannattaa suorittaa. Kajosta on siis varmasti tulossa oikein mainio agilitykoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti