Ensimmäistä kertaa kokeiltiin jäljestystä itsenäisesti. Kaverit tekivät Kajolle jäljen metsään possun kylkiluutikun palasella. Sää oli todella kesäinen ja suorastaan kuuma. Metsän puolella oli kuitenkin viielämpää ja öisten sateiden takia maa oli kosteaa.
Kajo jäljesti todella reippaasti ja suoraviivaisesti, ei pysähtynyt kertaakaan tappamaan keppejä tai ihmettelemään tai pelkäämään arkipäiväisiä asioita. Pyysin, että tikku jätettäisiin jäljen päähän puusta roikkumaan. Kajolla oli kuitenkin vaikeuksia löytää palkintoaan joten sorruin osoittamaan Kajolle sen missä se oli. Pitää kysyä seuraavalla kerralla miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia.* Kajo ahmaisi tikun suoraan narusta samantein kun huomasi missä se on. Jäljestysosio oli siis kuitenkin erinomaisen tyylikäs suoritus Kajolta. Saa nähdä meneekö yhtä suoraviivaisesti ensi kurssikerralla...
* Kysyin asiaa kurssin vetäjältä, ja hän sanoi, että koiran pitäisi antaa rauhassa etsiä palkinto jäljen päästä. Koira kyllä löytää sen aina, kunhan sille antaa hieman aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti